Vuoden tärkein juhlapäivä, ystävänpäivä, on taas täällä. Tässä Krapulablogin ystävänpäiväspesiaali niille, jotka eivät ole sopivaa juhlanviettotapaa vielä keksineet. Olkaa niin hyvät.
Seurusteleville
Ystävänpäivänä oma rakas on tärkein. Toisin kuin muina päivinä, ystävänpäivänä on tärkeää osoittaa tämä muutenkin kuin vain vastaamalla jokailtaiseen rakastäksä mua vielä? -kysymykseen hmmjaah samalla, kun kirjoittaa päivän blogipostausta nettiin.
Seurustelukumppanin muistaminen kannattaa aloittaa heti aamulla. Töistä voi ensimmäisellä kahvitauolla lähettää tekstiviestin tai sähköpostin, jossa tunnustaa rakkautensa esimerkiksi runon muodossa. Tässä joitakin vapaasti käytettäviä ehdotuksia, mikäli oma suoli ei juuri nyt kuki [Runot Sun äitisin tulkitsemina löytyvät ääninä täältä]:
Hmm, ehkä vähän gootillista. Valoisammille luonteille sopivampi voisi olla tämä:
No niin, se meni jo paremmin! Alun pohdinnan jälkeen sukellettiin hiukan pimeälle puolelle, kadotettiin poljento ja luultiin jo olevamme hukassa, mutta murheen alhosta noustiin kuitenkin rakkauden voimalla. Ja kun viimeisen säkeen heläyttää värisevällä äänellä, tuntee olevansa parempi rakastaja kuin Nicke Lignell!
No, tätä runoa voi lauleskella itsekseen, jos rakas ensimmäisten runojen jälkeen jättää.
Ystävänpäivänä on tärkeää harrastaa kaikenlaisia rakastuneiden ihmisten aktiviteetteja. Töistä lähtiessä miesten on hyvä käydä kukkakioskin kautta hakemassa nippu tulipunaisia ruusuja. Naiset voivat odottaa kotona hellan ääressä ja laittaa perunamuusia ja poronlihaa, paitsi jos nainen ei elä 1800-luvulla eikä enää usko tällaisiin työnjakoihin. Tällöin naisetkin voivat ostaa töistä tullessa kukkia, mutta kyllä siinä se koko homman tarkoitus vähän kieltämättä hämärtyy.
Jos nainen ja mies tulevat töistä yhtä matkaa, he voivat pysähtyä johonkin moottoritien laidalle harrastamaan ystävänpäiväseksiä. (Selvää lienee, että työttömät tai muuten vain kotonaan laiskottelevat opiskelijahipit voivat harrastaa kotonaan seksiä koko päivän.) Jos paikalle kurvaa äkämystynyt sinkkumoottoripyöräpoliisi, tämän voi pyytää mukaan ilonpitoon, sillä ystävänpäivänä vain liike on tärkeää, ei päämäärä.
Ystävänpäivän iltapäivä on hauska viettää huvipuistossa. Suomessa ei taida olla talvella juurikaan huvipuistoja auki, mutta aina voi käpertyä oman kullan kainaloon, nielaista pillerin ja lähteä pelottavalle tripille jossa huvipuiston puuttuminen on aika lailla kaikkein pienin murheista.
Tietysti voi vain vaihtaa lahjoja, tehdä yhdessä ruokaa ja katsella loppuilta televisiota yhdessä sohvalla maaten, mutta se on kyllä hyvän ystävänpäivän tuhlaamista. Kyllä, se voi tuntua hyvältä ja "juuri meidän tavalta viettää ystävänpäivä", mutta itsepetosta, itsepetosta se on. Ei taida olla suhde ihan kunnossa?
Ihastuneille
Jos on jo pitkään ollut ihastunut johonkuhun, ystävänpäivä on otollinen päivä seuraavalle askeleelle. Ystävänpäivänä ilmassa sakeana leijuva rakkauden katku saa naiset vastaanottavaiselle tuulelle ja miehet tavanomaista herkemmälle päälle.
Jos olet ihastunut työtoveriisi, anna hänelle viattomasti vihellellen tavallinen ystävänpäiväkortti. Käyttäydy koko päivä aivan kuten tavallisestikin, äläkä osoita minkään olevan toisin kuin tavallisesti.
Työpäivän päätteeksi kävele hänen kanssaan parkkihalliin aivan kuten muinakin päivinä, huikkaa rento tervehdys ja astu autoosi. Kaiva takapenkiltä painava, esimerkiksi lyömäaseeksi hyvin soveltuva tunkki ja ota kasvoillesi pirullinen ilme. Tänään se tapahtuu...
Toisin kuin normaalisti, älä aja suoraan kotiisi, vaan lähde seuraamaan pakkomielteisen ihastuksesi kohdetta. Vaikka hän menisi suoraan kotiinsa ja olisi siellä koko päivän, älä luovuta - ystävänpäivä jatkuu sääntöjen mukaan kuinka pitkään tahansa, kunhan ei luovuta. Jossain vaiheessa hänen on pakko tulla ulos.
Kun näet ulko-oven aukeavan, kyyristy autossasi niin ettei hän näe sinua. Lähde seuraamaan autollaan pihatieltä peruuttavaa ihastustasi ja varjosta varovaisesti häntä minne tahansa hän meneekään.
Voi kulua kuukausia, jopa vuosia ennen kuin saat sopivan tilaisuuden. Mutta kun se vihdoin koittaa, ole valmiina. Itsekuri on tärkeintä - sinä et saa luovuttaa, et vaikka mikä olisi. Et saa käydä missään välissä edes vessassa, ettet vain kadota häntä sillä aikaa.
Ja viimein se tapahtuu. Ajat pari autoa hänen perässään, kun huomaat hänen renkaansa puhkeavan. Luojan kiitos, hän saa kuitenkin autonsa hallintaan ja kykenee pysäyttämään tiensivuun välttäen vakavan liikenneonnettomuuden. Pysäytä autosi hänen autonsa taakse ja kysy tunkki kädessäsi: "Tarvitseko apua?"
Näet hänen ilmeensä muuttuvan. "Ares-Grigori toimistolta... Mutta sinähän olet ollut kadoksissa vuosikausia! Sinut on julistettu kuolleeksi!" parahtaa hän kummastuneella äänellä ja katselee sinua uteliaasti.
Vastaa rennosti jotain, kuten: "Hehheh, joo... Minulla on ollut vähän... tekemistä. Ja itse asiassa minä olenkin kuollut, koska en ole voinut syödä mitään tehtyäni tätä... juttua niin intensiivisesti. Jep, nälkäkuolema - paras tapa kuolla! Hah hah! Tällainen zombi meitsi nyt on, keho on vähän mädäntynyt. Eilen tippui nenä, edellispäivänä toinen käsi."
Näet hänen katsovan sinua keimailevasti, hymynkare huulillaan. Sinun on tehtävä siirtosi nyt.
"Tuota... Haluaisitko sinä siirtyä kanssani kuolleiden maailmaan? Minun on tunnustettava, että olen vähän ihastunut sinuun ja olisi, niinku, kiva tutustua vähän lähemminkin... Tai jotain..?"
Saatuasi napakan nyökkäyksen osoita häntä taikasauvallasi, lausu taikasanat ja ratsasta tuulella hänen kanssaan Manalaan ekoille treffeille. Ystävänpäivä on kiva!
Yksinäisille
Oi voi, näinkö on päässyt käymään? Ei ole ketään johon ystävänpäivänä keskittyä? Ei hätää, eivät asiat niin huonosti voi olla. Kun ajattelee läpi lähipiirinsä, ystäviensä lähipiirit ja kaikki puolitutut, löytää varmasti jonkun jonka kanssa olisi hyvä mahdollisuus saada pieni kipinä sytt... Ai, ei ole ketään? Asiat siis ihan oikeasti ovat niin huonosti?
No, ainahan voi avata IRCin, Messengerin, forum boardit, pari chatroomia, blogien kommenttilaatikoita, Skypen, ICQ:n ja television tv-chatin ja avautua siitä, miten ystävänpäivä on niinku ihan turha juhla eikä edes kiinnostaisi viettää mitään niin rahvaanomaista. Hyvällä tuurilla niistä löytää jonkun toisen katkeroituneen yksinäisen, jonka kanssa rakastuneiden parjaaminen tuntuu omituisella tavalla hyvältä, jollain tavalla lämpimältä... Posket punastuvat, vatsassa tuntuisi olevan perhosia... Pakko mennä vessaan.
Seurusteleville
Ystävänpäivänä oma rakas on tärkein. Toisin kuin muina päivinä, ystävänpäivänä on tärkeää osoittaa tämä muutenkin kuin vain vastaamalla jokailtaiseen rakastäksä mua vielä? -kysymykseen hmmjaah samalla, kun kirjoittaa päivän blogipostausta nettiin.
Seurustelukumppanin muistaminen kannattaa aloittaa heti aamulla. Töistä voi ensimmäisellä kahvitauolla lähettää tekstiviestin tai sähköpostin, jossa tunnustaa rakkautensa esimerkiksi runon muodossa. Tässä joitakin vapaasti käytettäviä ehdotuksia, mikäli oma suoli ei juuri nyt kuki [Runot Sun äitisin tulkitsemina löytyvät ääninä täältä]:
Ystävänpäivä on täällä
olen kuin järven jäällä:
Masentuneena, putoamista odotellen
ranteitani viillellen
Jos jätät mut
mä tapan sut
ja vittu kaikki sun sukulaiset
ja yrityksen sidosryhmät
kans
olen kuin järven jäällä:
Masentuneena, putoamista odotellen
ranteitani viillellen
Jos jätät mut
mä tapan sut
ja vittu kaikki sun sukulaiset
ja yrityksen sidosryhmät
kans
Hmm, ehkä vähän gootillista. Valoisammille luonteille sopivampi voisi olla tämä:
Ikävöin sinua enemmän
mitä kauemmin aikaa kanssasi vietän
Se on paradoksaalista, kulta
ja vie järjen multa
Kuulen omituisia ääniä
juostessani pitkin Turun ja Porin lääniä
vai onko sitä edes enää
raaputan nenää
Pitäisköhän räjäyttää kerrostalo?
Olet elämäni valo
mitä kauemmin aikaa kanssasi vietän
Se on paradoksaalista, kulta
ja vie järjen multa
Kuulen omituisia ääniä
juostessani pitkin Turun ja Porin lääniä
vai onko sitä edes enää
raaputan nenää
Pitäisköhän räjäyttää kerrostalo?
Olet elämäni valo
No niin, se meni jo paremmin! Alun pohdinnan jälkeen sukellettiin hiukan pimeälle puolelle, kadotettiin poljento ja luultiin jo olevamme hukassa, mutta murheen alhosta noustiin kuitenkin rakkauden voimalla. Ja kun viimeisen säkeen heläyttää värisevällä äänellä, tuntee olevansa parempi rakastaja kuin Nicke Lignell!
Taa taa
ti ti taa
nyt se kasvaa
tosta vähän käsirasvaa.
ti ti taa
nyt se kasvaa
tosta vähän käsirasvaa.
No, tätä runoa voi lauleskella itsekseen, jos rakas ensimmäisten runojen jälkeen jättää.
Ystävänpäivänä on tärkeää harrastaa kaikenlaisia rakastuneiden ihmisten aktiviteetteja. Töistä lähtiessä miesten on hyvä käydä kukkakioskin kautta hakemassa nippu tulipunaisia ruusuja. Naiset voivat odottaa kotona hellan ääressä ja laittaa perunamuusia ja poronlihaa, paitsi jos nainen ei elä 1800-luvulla eikä enää usko tällaisiin työnjakoihin. Tällöin naisetkin voivat ostaa töistä tullessa kukkia, mutta kyllä siinä se koko homman tarkoitus vähän kieltämättä hämärtyy.
Jos nainen ja mies tulevat töistä yhtä matkaa, he voivat pysähtyä johonkin moottoritien laidalle harrastamaan ystävänpäiväseksiä. (Selvää lienee, että työttömät tai muuten vain kotonaan laiskottelevat opiskelijahipit voivat harrastaa kotonaan seksiä koko päivän.) Jos paikalle kurvaa äkämystynyt sinkkumoottoripyöräpoliisi, tämän voi pyytää mukaan ilonpitoon, sillä ystävänpäivänä vain liike on tärkeää, ei päämäärä.
Ystävänpäivän iltapäivä on hauska viettää huvipuistossa. Suomessa ei taida olla talvella juurikaan huvipuistoja auki, mutta aina voi käpertyä oman kullan kainaloon, nielaista pillerin ja lähteä pelottavalle tripille jossa huvipuiston puuttuminen on aika lailla kaikkein pienin murheista.
Tietysti voi vain vaihtaa lahjoja, tehdä yhdessä ruokaa ja katsella loppuilta televisiota yhdessä sohvalla maaten, mutta se on kyllä hyvän ystävänpäivän tuhlaamista. Kyllä, se voi tuntua hyvältä ja "juuri meidän tavalta viettää ystävänpäivä", mutta itsepetosta, itsepetosta se on. Ei taida olla suhde ihan kunnossa?
Ihastuneille
Jos on jo pitkään ollut ihastunut johonkuhun, ystävänpäivä on otollinen päivä seuraavalle askeleelle. Ystävänpäivänä ilmassa sakeana leijuva rakkauden katku saa naiset vastaanottavaiselle tuulelle ja miehet tavanomaista herkemmälle päälle.
Jos olet ihastunut työtoveriisi, anna hänelle viattomasti vihellellen tavallinen ystävänpäiväkortti. Käyttäydy koko päivä aivan kuten tavallisestikin, äläkä osoita minkään olevan toisin kuin tavallisesti.
Työpäivän päätteeksi kävele hänen kanssaan parkkihalliin aivan kuten muinakin päivinä, huikkaa rento tervehdys ja astu autoosi. Kaiva takapenkiltä painava, esimerkiksi lyömäaseeksi hyvin soveltuva tunkki ja ota kasvoillesi pirullinen ilme. Tänään se tapahtuu...
Toisin kuin normaalisti, älä aja suoraan kotiisi, vaan lähde seuraamaan pakkomielteisen ihastuksesi kohdetta. Vaikka hän menisi suoraan kotiinsa ja olisi siellä koko päivän, älä luovuta - ystävänpäivä jatkuu sääntöjen mukaan kuinka pitkään tahansa, kunhan ei luovuta. Jossain vaiheessa hänen on pakko tulla ulos.
Kun näet ulko-oven aukeavan, kyyristy autossasi niin ettei hän näe sinua. Lähde seuraamaan autollaan pihatieltä peruuttavaa ihastustasi ja varjosta varovaisesti häntä minne tahansa hän meneekään.
Voi kulua kuukausia, jopa vuosia ennen kuin saat sopivan tilaisuuden. Mutta kun se vihdoin koittaa, ole valmiina. Itsekuri on tärkeintä - sinä et saa luovuttaa, et vaikka mikä olisi. Et saa käydä missään välissä edes vessassa, ettet vain kadota häntä sillä aikaa.
Ja viimein se tapahtuu. Ajat pari autoa hänen perässään, kun huomaat hänen renkaansa puhkeavan. Luojan kiitos, hän saa kuitenkin autonsa hallintaan ja kykenee pysäyttämään tiensivuun välttäen vakavan liikenneonnettomuuden. Pysäytä autosi hänen autonsa taakse ja kysy tunkki kädessäsi: "Tarvitseko apua?"
Näet hänen ilmeensä muuttuvan. "Ares-Grigori toimistolta... Mutta sinähän olet ollut kadoksissa vuosikausia! Sinut on julistettu kuolleeksi!" parahtaa hän kummastuneella äänellä ja katselee sinua uteliaasti.
Vastaa rennosti jotain, kuten: "Hehheh, joo... Minulla on ollut vähän... tekemistä. Ja itse asiassa minä olenkin kuollut, koska en ole voinut syödä mitään tehtyäni tätä... juttua niin intensiivisesti. Jep, nälkäkuolema - paras tapa kuolla! Hah hah! Tällainen zombi meitsi nyt on, keho on vähän mädäntynyt. Eilen tippui nenä, edellispäivänä toinen käsi."
Näet hänen katsovan sinua keimailevasti, hymynkare huulillaan. Sinun on tehtävä siirtosi nyt.
"Tuota... Haluaisitko sinä siirtyä kanssani kuolleiden maailmaan? Minun on tunnustettava, että olen vähän ihastunut sinuun ja olisi, niinku, kiva tutustua vähän lähemminkin... Tai jotain..?"
Saatuasi napakan nyökkäyksen osoita häntä taikasauvallasi, lausu taikasanat ja ratsasta tuulella hänen kanssaan Manalaan ekoille treffeille. Ystävänpäivä on kiva!
Yksinäisille
Oi voi, näinkö on päässyt käymään? Ei ole ketään johon ystävänpäivänä keskittyä? Ei hätää, eivät asiat niin huonosti voi olla. Kun ajattelee läpi lähipiirinsä, ystäviensä lähipiirit ja kaikki puolitutut, löytää varmasti jonkun jonka kanssa olisi hyvä mahdollisuus saada pieni kipinä sytt... Ai, ei ole ketään? Asiat siis ihan oikeasti ovat niin huonosti?
No, ainahan voi avata IRCin, Messengerin, forum boardit, pari chatroomia, blogien kommenttilaatikoita, Skypen, ICQ:n ja television tv-chatin ja avautua siitä, miten ystävänpäivä on niinku ihan turha juhla eikä edes kiinnostaisi viettää mitään niin rahvaanomaista. Hyvällä tuurilla niistä löytää jonkun toisen katkeroituneen yksinäisen, jonka kanssa rakastuneiden parjaaminen tuntuu omituisella tavalla hyvältä, jollain tavalla lämpimältä... Posket punastuvat, vatsassa tuntuisi olevan perhosia... Pakko mennä vessaan.
13 kommenttia:
Krapulablogissa aina ystävä!
Varsinkin jos on krapula. On.
Sairaan kauniita runoja, muuten.
Tulkaa syliin!
Ystävänpäivän kunniaksi suoritin runojesi ääneenluentaa. Linkki Evocaan, ole hyvä!
PS Siinä Tata tataan kohdalla kantsii säätää volyymiä alaspäin, on niin voimallinen tulkinta!
Sun äitis: Herran tähden, tämä on paras kuviteltavissa oleva ystävänpäivälahja!
Tulkintaasi oli äärettömän viihdyttävää kuunnella jo pelkästään siitä syystä, että se erosi niin suuresti omastani. Kun minä luen noita runoja ääneen (ja niinhän minä jatkuvasti täällä yksikseni teen), tulkitsen jokaisen runon monotonisella äänellä, täsmälleen samanpituisia taukoja jokaisen sanan ja säkeen väliin jättäen.
Tämä ajaa taas kerran minut pohtimaan, rohkenisinko joskus harrastaa ns. audiobloggausta. Joskus siipiäni telemarkkinoijana kokeillessani pomo sanoi minulle "ennen kaikkea sovit työhön, koska sulla on hyvä ääni." Ja mitä on pahainen bloggaaminen lehtien myynnin rinnalla?
Ongelmana on vain se, etten löydä mistään vapaasti käytettäviä tarpeellisia äänipätkiä, kuten tarjoilukärryjen osumisia seinään ja leijonan karjahduksia. Katsellaan... syksymmällä.
VT Kullannuppu,
minä voin lähettää sinulle meilitse erilaisia ääniä, jos tarvitset. Tarjoilukärryä ei ehkä ole, mutta leijonan karjunmista, star trek silta, murha, vesi, kaupunki blaablaa ym. oikeastaan melkein kaikkia ääniä minulla on melko rajattomasti.
Ilmoita jos tarvitset. Ystävänpäivän tai jonkun muun valitse itse kunniaksi.
Kata: No jaa, eihän minulla ole edes minkäänlaisia laitteita joilla voisin puhettani nauhoittaa... Enkä minä varmaan oikeasti uskaltaisi sellaiseen ryhtyäkään, mutta onhan se mukava leikitellä ajatuksella...
Otan yhteyttä, mikäli tarvetta joskus ilmenee!
No ei kai siihen mitään laitteita tarvita!
"No ei kai siihen mitään laitteita tarvita!"
:DDD
Tämä piristi äänimiehen päivää huomattavasti.
Loistorunot, jotka Äiskä tulkitsi räiskyvän upeasti! Jään odottamaan Vt:n audioluentaa. Tai ehkä voisitte muodostaa kimpan, SÄ ja Vt. Trioon mukaan vielä PA ja PAVtSÄ on valmis
Pekoni on ystävämme.
Hienoa tulkintaa Sun äitiltäs.
Käsi pystyyn kaikki, jotka haluavat kuulla vt:n audioblogausta! o/
Kervållahan se onkin jo pystyssä.
Tsihihi, pystyssä...
Oih, runopoika.
Olen vaikuttunut Vt:n ja Sun äitin yhteistyön tuloksesta kuin vuoteen puhdistamaton korva!
Kyä tämä on interblogiaarisen toiminnan suurimpia juhlahetkiä, mihin olen törmännyt. Kuuntelin tosin päivän myöhässä, olisi kai pitänyt odottaa ensi vuoteen.
Lähetä kommentti