Mikä tulee muuttumaan

Kokoomuksen vaalivoiton jälkeen lienee väistämätöntä, että Suomen tuleva hallituspohja on nimenomaan porvarihallitus. Monille on kuitenkin epäselvää, miten porvarihallitus käytännössä eroaa punamulta- tai sinipunahallituksesta, ja mitä käytännön vaikutusta sillä on tavallisen kansalaisen elämään. Tästä syystä Krapulablogi esittelee täsmällisesti ja kansantajuisesti joitakin porvarihallituksen myötä tapahtuvia asioita.

Terveyskeskuksessa asioiminen tulee muuttumaan. Lääkärin vastaanotolle pyrkivä potilas istuutuu tavalliseen tapaan vastaanottopisteelle ja selittää asiansa terveysaseman valkotakkiselle työntekijälle, mutta kun hän kumartuu nostamaan maahan pudottamansa nenäliinan ja kohottaa katseensa takaisin vastaanottopisteen neitiin tai herraan, tämän paikalle on ilmestynyt mustapukuinen torahampainen mies, joka sanoo kähisevällä äänellä: "Se maksaa tonnin." Kun potilas yrittää väittää vastaan, mies könyää vastaanottopisteen lasioven läpi, tarttuu potilasta rinnuksista ja heittää hänet ulos rakennuksesta. "Se maksoi sitten tonnin", kuulee yskivä ja niiskuttava potilas peräänsä huudettavan keräillessään itseään jäisellä asfalttipihalla.

Torikauppiaille koittavat vaikeat ajat. Kun esimerkiksi kalakauppias latoo aamuvarhaisella myyntitiskiinsä kuhaa, madetta, taimenta ja lohta, saapastelee hänen luokseen pitkään mustaan takkiin pukeutunut pönäkkä kaljuuntuva mies, joka vaatii saada yhden kalan tarkastettavaksi.

Mies tarttuu kalaan kaksin käsin, liikuttaa sitä kyömyisen nenänsä alla pari kertaa edestakaisin ja sanoo heikolla, laulavalla suomella: "Lyypekissä on parempaa." Tämän jälkeen mies repeää raikuvaan hohottavaan nauruun ja sulloo kalan kokonaisena suuhunsa.

Torikauppiaiden ja oikeastaan kaikkien muidenkin ulkona töitä tekevien elämään tulee vaikuttamaan myös se, että porvarihallituksen myötä kaupungilla alkaa käyskennellä leuka pystyssä porvareiden lisäksi myös aateliston ja papiston edustajista koottuja kaiken aikaa rasvaista lihaa syöviä partioita, jotka kritisoivat ivallisella äänellä kaikkien työtä ja keräävät jokaiselta "suojeluveroa" suostumatta selittämään asiaa tarkemmin.

Peruskouluissa musiikinopetus korvataan myynti- ja ostoreskontraohjelmien käytön opettamisella. Kuvaamataidon tilalla on taloushallinnon koulutusta ja äidinkielen tilalla asiakirja-saksaa, koska dudische Hanse leviää ihan kohta Suomeen, ruvetkaa vaan lapset valmistautumaan. Välitunteja ei enää pidetä, vaan oppituntien välissä olevat tauot käytetään "uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittelyyn", mikä käytännössä kuitenkin tarkoittaa vain sitä, että hallituksen joukot tulevat varastamaan lasten uusinta mallia olevat kamerakännykät. Kouluruoka pysyy ihan samanlaisena paskana mitä se on aina ollut.

Asunnon hankinta vaikeutuu entisestään. Asuntoja vuokrataan enää vain suurituloisille, jotka vuokraavat niitä edelleen keskituloisille, jotka varastoivat niihin kultaharkkoja ja timantteja. Kun hallitukselta kysytään miten se aikoo pienentää alati kasvavaa kodittomien määrää, vastaa hallituksen edustaja: "No... Toiset ihmiset miettivät kriisitilanteissa mitä Jeesus tekisi. Sanotaan nyt vain, että me mietimme mitä Hitler tekisi." Tämän jälkeen hallituksen edustaja muuttuu valkotakkiseksi ystävällisen näköiseksi terveysaseman työntekijäksi, joka katsoo hetken aikaa kameraan hölmistyneenä ja räjähtää sitten kappaleiksi. Jostain kaukaa kuuluu mekaaninen robottiääni: "Epäonnistunut kameleonttimutanttikokeilu tuhottu. Odotamme lisäohjeita, kunnioitettu Pahan Keisari."

Suomen puolustusvoimille porvarihallituksen muodostaminen on lahja taivaista. Maanpuolustukseen käytettävät varat viisinkertaistetaan, kantahenkilökuntaa ja laitteistoa lisätään, ja asepalveluksen alaikäraja lasketaan kuuteentoista vuoteen.

Yhtenä näkyvimmistä muutoksista tulee olemaan se, että kantahenkilökuntaan kuuluvat henkilöt eivät enää valvo sotaharjoituksia jossakin metsänreunassa seisoskellen ja toistensa kanssa rupatellen, vaan tarkkailevat herkeämättä sotilaiden toimintaa taivaalla lentävistä valtavista ilmalaivoista. "Ja, mein gott, die sind englander! Feuer!" -käskyt tulevat alokkaille tutuiksi, kuten myös uudet rangaistusmetodit - tehottomat poistumiskiellot ja nuhtelut vaihdetaan rehellisiksi raipparangaistuksiksi, jotka otetaan käyttöön myös viikonloppuvapaiden tilalle.

Jos taistelija väsyy kesken marssin, vie lähin esimies (eli sturmbannführer) hänet syrjemmälle ja pitää hänelle rohkaisevan puheen. Aseveljet hakevat kesken väsähtäneen ja siten hyödyttömän dummkopf-kameradenin ruumiin haudattavaksi ennen ilta- ja yöpalvelusta.

Eikä tässäkään vielä kaikki! Korkeajännityksen lisäksi vinkkejä maanpuolustukseen haetaan myös Mustanaam... Ei, se olisi jo aivan liian siistiä.

Työolosuhteet tulevat toisilla paranemaan, toisilla huononemaan. Käytännössä jako menee siten, että korkeassa asemassa olevat esimiehet saavat enemmän rahaa ja mukavuuksia, mutta tavalliset työläiset rasitetaan äärirajoille kunnes heidät "hylätään ja hävitetään hyödyttöminä", kuten hallituksen ohjelmassa salaperäisesti lukee. Tehtaiden ja muiden työpaikkojen käytäville kuljeskelevat hyvin pukeutuneet sliipatut herrasmiehet huutelevat työntekijöille: "Vastakkainasettelun aika on ohi!" mutta kuiskailevat silti omasta mielestään hiljaisella, kaikille muillekin kuuluvalla äänellä toisilleen: "Oikeasti se ei ole."

Ympäristöasioihin puututaan entistä hanakammin: Kaikki vähänkin viherpiipertäjähippien mielenosoituksilta vaikuttavat kokoontumiset kuten R-Kioskien jonot hävitetään plasmasäteillä ampumalla, mikä ei käytännössä kuitenkaan ole aivan niin paha kuin miltä se ehkä nyt saattaa vaikuttaa, sillä plasmasädepyssyistä kuuluu ammuttaessa aika hauska "ziu!"-ääni.

Kaikki päästörajat hylätään ja teollisuus alkaa laajasti käyttää uutta energianlähdettä, joka toimii sata kertaa tehokkaammin kuin maakaasu, mutta saastuttaa kymmenentuhatta kertaa enemmän kuin mikään fossiilinen polttoaine. Samaan aikaan uuden salaperäisen energianlähteen käyttöönoton kanssa lähiöihin alkaa ilmestyä valtavia uuneja. Kodittomat alkavat yksi kerrallaan kadota, which is nice.

Ulkomaankauppa kukoistaa. Suomi myy ulkomaille puhelimia, puutavaraa, sieluja ja lapsia enemmän kuin koskaan ennen, minkä johdosta kaikki tehtaat päätetään siirtää Kiinaan. Vaihdossa Kiinasta otetaan Yunnanin maakunta, joka lätätään suoraan Lapin päälle. Asiaa ei perustella mitenkään, koska se saattaisi vaarantaa lopulliseen tavoitteeseen pääsemisen: Kiinan siirtämisen Suomeen ja Suomen siirtämisen Kiinaan, jonka jälkeen Kiina on Suomi, Suomi Kiina ja kaikki Kiinan ongelmat Kiinassa (Suomessa). Tästä kaikesta huolimatta mistään ei edelleenkään saa säädyllisen makuista ateriaa jättikatkarapuja "Kung Po" - ei edes Suomesta!

Kovinkaan paljon ei siis tule muuttumaan. Luultavasti me voimme edelleen maustaa jauhelihapihvimme chilillä, käydä lauantaisin baarissa ja elää merkityksetöntä elämäämme reality-ohjelmia televisiosta katsellen. Ja mitäs vitun väliä millään on, kunhan reality-ohjelmat jatkuvat. Siihen ne eivät voi puuttua... Eiväthän?

PS. Ai niin, minulla ei ole mitään tietoa siitä miksi Krapulablogi haamupäivittelee itseään. Ehkä se loppuu joskus tai sitten ei, yrittäkää pärjätä.

Vaalivalojaisten aikana päähän pälkähtäneitä blogiuutuuksia

Neuleblogien ohella suosituimmat blogit ovat mielenterveysblogeja. -VTT, historiantutkija Jari Sedergren Krapulablogin kommenttilaatikossa 15.3.2007

Luotettavien lähteiden (edelleen, ravintola Hugon vessan seinä) mukaan Blogilistan top-listan kärkipäästä tulee kesään mennessä löytymään mm. seuraavanlaiset enemmän tai vähemmän vinksahtaneet blogiviritelmät:

Suloinen deluusio

Mielenterveydellisistä ongelmistaan avoimesti kertova kemiöläinen trukkikuski raportoi viehkeästi arkisista tapahtumistaan sairaustensa keskellä muistuttaen vähän väliä lukijoita siitä, että hän tappaisi itsensä, jos hän ei olisi top-listan sijalla 76. Lukijat eivät uskalla kertoa Suloisen deluusion olevan oikeasti sijalla 78, koska blogissa linkitetään usein myös muihin blogeihin, eikä tässä maailmassa ole varaa antaa yhdenkään linkittäjän kuolla. Niin kovaa kilpailu on.

Gasellista elefantiksi

Normaalipainoinen 32-vuotias nainen kirjoittelee pyrkimyksestään lihottaa itsensä sairaalloiseen kuntoon. "Taas meni kaksikymmentä pekonimakkarapatukkaa, viisi sipsipussia ja kolme kiloa sulatettua voita, mutta kiloja ei vain kerry tarpeeksi nopeasti. Mitä ihmisen pitäisi tehdä kasvakseen hirveäksi lapsia pelottavaksi mörssäriksi, kysyn vaan?" laskettelee blogia kirjoittava nimimerkki Enkä minä edes pidä syömisestä pirteästi ja laittaa postauksen perään jonkin nettitestin.

Gasellista elefantiksi - oikeasti

Gaselliksi itsensä kuvitteleva kirjoittaja kertoo muutoksestaan elefantiksi. Kirjoituksia tulee usein useitakin päivässä kirjoittajan keksiessä jatkuvasti uusia tapoja pidentää kärsää entisestään. Suosittu erityisesti mieslukijoiden keskuudessa.

Mikan mietteet

22-vuotias opiskelija kertoo päiväkirjassaan avoimesti elämästään positiivisella perusvireellä. Aihepiireinä mm. rakkaus, media, opiskelu ja lemmikit. How sick is that!

Tapan Sims-hahmoni

25-vuotias tamperelainen ravintola-alalla työskentelevä nainen kertoo hellyyttä tihkuvin sanakääntein Sims-hahmoistaan. Lukijalle tulevat tutuiksi lempinimet kuten "simulit", "simppulit" ja "simskut". Blogista saa myös lukea mm. hahmojen keskinäisistä kahnauksista, näiden hiusten väristä sekä tasaisin väliajoin pohdiskelua siitä, mitkä horoskooppimerkit Sims-pelissä sopivat yhteen. Aina, kun sitä vähiten osaa odottaa, kirjoittaja räväyttää kuitenkin yhtäkkiä postauksen, jossa kertoo teurastaneensa kaikki Sims-hahmonsa. "Niin vain kävi. Minä tapoin ne. Täytyy varmaan aloittaa uudestaan."

Terveeltä tuntuu

Henkisesti täysin terveeltä vaikuttava keski-iän kynnyksellä oleva mies raportoi päivittäin siitä, kuinka hän ei tunne minkäänlaisia poikkeamia mainiossa kunnossa olevassa mielenterveydessään. "Tänäänkin poissaolollaan loistivat ainakin erilaiset psykoosit, ahdistuneisuushäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja mitä kaikkia niitä nyt on. Tuskinpa sellaisia koskaan tuleekaan."

Voittoja ja vastoinkäymisiä maanisdepressiivisen silmin

Kirjoittajalla on blogissaan kaksi eri palstaa, joista toiseen hän kirjoittaa maanisina kausinaan vastoinkäymisistään, toiseen elämänsä hyvistä asioista depressiivisinä kausina. Blogissa voi lukea esimerkiksi: "Tuli taas yksi lottovoitto, mitä tuskin koskaan lunastan, koska rahasta on pelkkää haittaa ja se masentaa. Elämäni rakkaus on ollut taas tänään aivan ihana, minkä johdosta haluaisin vain käpertyä sänkyyn makaamaan ja odottamaan kuolemaa." Tai: "Tuli kuolio jalkaan ja se piti amputoida. Mahtavaa! Minusta tulee yksijalkaisten piirien kuningatar! Olen niin onnellinen ja täynnä itsevarmuutta! Aiemmin tänään tein itse itselleni pari aborttia, koska kaikki menee niin hyvin ja tiedän pystyväni mihin tahansa." Ja niin edelleen.

Tarkoititko sä mua?

Pelkästään muiden blogien kommentoimiseen keskittyvässä blogissa haukutaan vuorollaan jokainen suomalainen blogi, koska "siinä luki taas jotain paskaa musta", vaikka blogissa oikeasti on vain kerrottu siitä, kuinka hieno yhtiö Apple on. Jossain vaiheessa kirjoittaja lopettaa muihin blogeihin viittaamisen ja kirjoittaa vain "niistä tietyistä tyypeistä, jotka takuulla itse tietävät, mitä tarkoitan" luoden vainoharhaa ja toraa ympäri Bloginneaa. Mutta on se kieltämättä hauskaa.

Vaalitoimittajan blogi

YLEn vaalitoimittaja yrittää palata tavalliseen elämään ja kirjoittaa arkiaskareistaan, mutta jokaisessa postauksessa esiin nousee silti se perimmäinen kysymys: "Minä teitittelin Henri 'Pikku-G' Vähäkainua suorassa tv-lähetyksessä... Mitä ihmisetkin ajattelevat?"

"No jos nyt ihan nopeasti", kuten minä makuuhuoneessakin aina sanon

Humoristinen, ajankohtainen ja muutenkin kaikin puolin keisarillinen turkulaisen nuoren, komean ja älykkään miehen nettipäiväkirja. Kirjoituksia tulee solkenaan, joskus jopa kaksikin päivässä, mutta silti kirjoittaja päättää jokaisen postauksensa varoitukseen siitä, miten nyt on niin paljon kiireitä, että blogin päivittyminen saattaa tuntuvasti hidastua. Mutta mitäs, lukijat on hyvä pitää varpaillaan.

Mistään ei löydy enää hienoja animoituja taustakuvia

Terve-, tervetuloa, rakas ystäväni! Ei, älä suotta riisu kenkiäsi, minusta on vain ihanaa, kun vastapestylle lattialleni kulkeutuu roppakaupalla rapaa ja eritteitä.

Kuten huomaat, mikäli olet vieraillut täällä joskus aiemmin, Krapulablogi on tämän kauniin sunnuntaiaamun aikana imenyt itseensä nuorista blogineitsyeistä tuoretta verta, joka varmasti helpottaa lopulliseen, kaikki muut päämäärät tyhjäksi tekevään, päämäärään*) pääsemistä melko ratkaisevasti. Jos taas et ole lukenut Krapulablogia aiemmin... No, rehellisesti sanottuna mikään hetki ei taida olla tarpeeksi oikea siihen ryhtymiseen.

Näkyvin uudistus on varmasti ulkoasun muuttuminen. Siinä missä vanha ehkä hieman harmahtava ulkoasu sanoi lukijalle: "Lue minua, usko minuun, minä tarvitsen sinua", hihkaisee uusi enemmänkin jotain kuten: "Ime säkeeni sisääsi, sinä pittoreski avarakaula-aukkoinen pörröpää! Myönnä pois, sinä haluat tuntea kirjoitukseni sykkivän sisälläsi. Haluat ruiskuttaa sanojani injektioruiskulla suoniisi yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes kaadut orgastisesti voihkaisten ja lyöt pääsi katukivetykseen. Ole minun, etkä enää koskaan tahdo olla kenenkään muun blogin, paitsi ehkä Harmaan Hatun, jos se päivittäisi vähän useammin. Joo, itse asiassa, heivaa minut, sylje päälleni ja lähde sen perään. En minä valita. Minä jään ihan mielelläni yksin tänne katselemaan telkkaria, valmistamaan jotain hyvää ruokaa ja pohtimaan elämääni. Ei tässä sen kummempia, ihan oikeasti. Kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Kaikki on hyv... Kohta lentelee päitä!"

Kuten saatat myös huomata, tekstikentän kapeutta on modifioitu hieman vähemmäksi - voi jopa sanoa, että siitä on tehty leveämpi. Minusta se on aika hyvä ratkaisu, ottaen huomioon, että Krapulablogin postaukset ovat tavallisesti hieman pidempiä ja laveampia kuin vain muutaman rivin pituisia. Sinä, lukijani, luonnollisesti kuitenkin päätät tästä - minä teen ihan mitä sinä vain haluat. Ihan mitä tahansa. Paitsi vanhaa ulkoasua taitaa olla aika mahdotonta lähteä palauttelemaan, minä kun en ottanut siitä mitään kopioita tai vastaavaa. Homoseksuaaleja, sellaisia varmuuskopioita ottavat ihmiset mielestäni ovat. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa - paitsi jos sinä, lukijani, olet jostakin syystä vähän homofobinen. Silloin minäkin olen.

Huomaatko, kuinka paljon yhteistä meillä on?

Uutena ominaisuutena mukana ovat nyt myös labelit, eli etiketit, eli luokat. Krapulablogin jokainen kirjoitus on nyt paiskattu johonkin mielestäni sille sopivaan luokkaan, joskin käytännön toteutus väsymyksestäni johtuen ns. hiukkasen kusi, kuten hiukkasfyysikot sanovat: Minua ei vain rehellisesti sanottuna jaksanut oikein kiinnostaa lukea läpi vanhoja kirjoituksiani, joten viskelin täysin fiilispohjalta kirjoituksiani täysin satunnaisiin luokkiin pelottavasti nauraen. Sori vaan, label-natsit.

Mitäköhän muuta minä tein... Minusta täältä ruudun sisältä vasemmalla, sinusta oikealla olevalle linkkilistalle taisi solahtaa muutama uusi linkki. Ei sillä, että niitä kukaan koskaan painelisi, mutta näyttäähän se kivemmalta kun sielläkin on jotain settiä. Ei oikein kehtaisi ruveta sinne mitään piirtämäänkään... Vaikka mielessä kieltämättä hahmottuukin aika näpsäkän näköinen maalaus verisestä sikiös... Hups, meinasin vaikuttaa lapsivastaiselta, ja sitähän minä en suinkaan tahdo. Tämä on lapsimyönteinen blogi, paitsi jos sinä, lukijani, olet lapsivastainen. Siinä tapauksessa minä olen valmis olemaan tekemättä lapsia kanssasi koska tahansa.

Värit ovat vähän muuttuneet. Keltainen on nykyään punainen ja tolleen. Se voi olla hieno asia, tai sitten se on aivan kauhea asia, tai ehkä sillä ei ole mitään merkitystä. Kuka näistä tietää. Blogin sisällä, sen maksassa, sydämessä ja pernassa, on vissiin myös tapahtunut jonkinlaisia pienimuotoisia uudistuksia. Mikäli jokin palikka tai vimpain ei tästä johtuen toimi, sopii siitä ilmoittaa vaikkapa kommentoiden. Ei sillä, ettäkö minä mitään osaisin asialle tehdä, mutta onhan noista kiva tietää.

Toivottavasti tämä lähes näkymätön, täysin turhanpäiväinen uudistus ei nyt pilaa kenenkään päivää. Jos näin kuitenkin käy, tiedätte te varmasti, missä on aina rakkautta tarjolla, jos siis rakkaudella tarkoitetaan sitä mitä parisuhteet tavallisesti ovat: lupausten pettämistä, harhauttamista ja päälle kusemista. Jep, menkää äänestämään kepua.

*) Lopullinen, kaikki muut päämäärät tyhjäksi tekevä päämäärä: Muodostaa maksullinen taikablogi, joka lentelee yötaivaalla lepakon lailla ja syöksyy täysin yllättäen sisään ihmisten koteihin ikkunalasin läpi huutaen: "Minä olen Eternian valtias! Jos minä sanon, että viinirypäleet ovat 'ihmisten siemeniä', niin ne vittu soikoon ovat ihmisten siemeniä!"

Stressaa tämä stressaamattomuus

Joitakin hetkiä sitten Krapulablogin yksikehoinen, mutta sangen monimielinen toimitus päätti hetken mielijohteesta ottaa kontolleen tavallisen kreiveilyn, linnanherrailun ja satunnaisen eroottisten postimerkkien -myyntityönsä lisäksi hieman lisäpuuhaa. Tämä aiheutti varsinkin kansallisten suuryritysten liiketoiminnankehittämispalavereissa pienimuotoista paniikkia: Kuolevatko ympäri asuntoa sirotellut lihansyöjäkasvit, löytyykö enää aikaa päivittää Krapulablogia, pärjääkö suosikkiravintola ilman tunnittaisia käyntejäni.

Elämä on kuitenkin lähtenyt rullaamaan aika kivasti. Esimerkiksi tänä yönä minun lienee taas pakko lähteä harjoittamaan tointani jatkuvasti torveen töräyttelevänä leipuri-haudankaivajana, mutta tässä sitä silti nyt vain ollaan - herkullista ateriaa sulatellen, Krapulablogia rennon paniikinomaisesti kirjoitellen, halpojen pizzerioiden halvat homejuustot Roquefortiksi muuttavaa suunnitelmaa alitajuisesti valmistellen.

Tämä saakin minut pohtimaan, mikä ihmisiä - ja eritoten bloggaajia - oikein vaivaa. Ei tarvitse selata esimerkiksi Blogilistan top-listaa kovinkaan pitkään, kun silmiin osuu jo lukuisia stressin kalvamia blogiuniversumin asukkaita. Schizo-Janne ei ehdi kirjoittaa vaalikatsausta, Visukinttu on ilmeisesti jo pidemmän aikaa ollut hautautuneena töihinsä, Turisti on vuosikausia avautunut stressaavasta työstään ja ajanpuutteesta - siis silloin, kun hän ei ole kirjoittanut siitä, miten kirveelle olisi taas töitä ja vasemmistohipit voivat "pitää tunkkinsa", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Herran tähden, jopa Mitvitkin meni ja porsi! (Jaa miksei noin voi sanoa? Ja miten niin se ei liity tähän kirjoitukseen mitenkään?)

Minä en - ja olen nyt tosissani - ymmärrä, miksi ihminen haluaisi asettaa itsensä tilanteeseen, jossa hänellä omankin mielipiteensä mukaan on jatkuvasti liian kiire. Eihän se ole ollenkaan pakollista. Elämässä on paljon asioita, joita työn lisäksi on mukava ihan vain pelkän nautinnon vuoksi harrastaa, joskaan en nyt keksi mitään neppailun lisäksi. Neppailu oli kivaa! Vieläkö sitä harrastetaan kouluissa? Mitä se edes oli?

Luonnollisesti on olemassa elämäntilanteita, joissa ei realistisesti ajatellen ole mitenkään mahdollista viettää pariakymmentä tai edes viittätoista tuntia viikossa pelkästään kaupan pekonihyllyn edessä kuolaten. Lapset, opiskelut, puolisot ja muut yksityiselämän koukerot voivat toisinaan olla melkoisia aika- ja energiavarkaita. Ymmärrän jopa, että jotkut ihmiset pitävät kuluttavasta työstä saatua palkkaa niin tärkeänä, että sen takia kannattaa hikoilla parhaat vuotensa hitaasti (ja toisinaan nopeastikin) tappavassa työssä itsemurhaa pohtien. Tarpeeksi suurella määrällä rahaa voi korvata monia asioita, kuten esimerkiksi höyhentyynyn höyhenet.

Sitä minä en kuitenkaan ymmärrä, miksi jotkut ihmiset tuntuvat tekevän kapasiteettinsa ylittävän määrän työtä ihan vain työn tekemisen vuoksi. Itse valmiiksi saattamaansa työtä on kieltämättä tyydyttävää ylpeästi katsella, kuten kaikki McDonald'sin pihvinpaistajat tietävät, mutta lopulta mielensä ja kehonsa tolkuttomasta rasittamisesta on vain silkkaa haittaa.

Syy saattaa monien kohdalla löytyä kasvatuksesta. Työn tekemistä on perinteisesti pidetty hyvänä asiana, vaikka se ei suoraan hyödyttäisikään ketään. Kun 1800-luvulla mies aamuvarhaisella lähti tienvarrella olevalle postilaatikolle katsomaan olisiko uusin Soundi-lehti jo tullut, hän kantoi halkopinoa edestakaisin mukanaan ja pysähtyi aina välillä tienreunaan hiukan muuraamaan. Tai kun nainen lähti kylille ostamaan tamponeja ja kuukautisista kertovia kirjoja, hänen oli pakko ottaa mukaansa tasaisin väliajoin lypsettävä lehmä ja pieni tilkku puuvillapeltoa, tai hänet ristiinnaulittaisiin suvijuhlassa.

Koska näistä vaikeista ajoista, jolloin työtä piti oikeasti aika paljon tehdä jotta pärjää, ei ole vielä paljoakaan aikaa, elävät monet yhä samassa kulttuurissa. Lapselle opetetaan pienestä pitäen, että jouten ei ole hyvä olla - vaikka esimerkiksi seksiä on paljon kivempi harrastaa jos saa olla jouten, kuin jos joutuisi samalla kaivamaan salaojaa. Minä en olisi kyennyt mihinkään elämässäni suuriin asioihin kuten sinisen Punaisen Jaffan keksimiseen tai tupakoinnin aloittamiseen, jos en olisi saanut olla jouten.

Mutta minun lapsuuteni olikin tervehenkisempi. Minun piti järkevissä määrin osallistua esimerkiksi kotitöihin, mutta minua ei pakotettu töihin kasvatusmielessä. Kun leikin pihalla käpyhevosilla, huusi isäni usein ikkunasta oopiumpiippu kädessään: "Messias, älä suotta rasita itseäsi, vaan makaa vain huoletta koko päivä naamallasi maassa!"

Kun jatkoin leikkiä, isäni murisi nyrkkiään heristäen: "... naamallasi maassa, minä sanoin!"

Kun 14-vuotiaana kerroin lopettavani huonopalkkaisen ja ikävän kesätyöni siivoojana kuukauden jälkeen vedoten siihen, että olen jo tienannut tarpeeksi rahaa ja työn aiheuttamat haitat alkavat olla suurempia kuin siitä saatu rahallinen hyöty, minua ei patistettu jatkamaan. Äitini hyväksyi päätökseni ja sanoi, ettei työtä kannata tehdä, jos siihen ei ole tarvetta. Sen jälkeen hän heitti juuri valmistamansa hernekeiton seinään ja sanoi: "Ei ruokaa kannata olla heittämättä seinään, jos siihen ei ole tarvetta." Tämän jälkeen hän muuttui parveksi ikkunasta ulos lentäviä lokkeja, käveli hiippalakki päässään katon läpi takaisin keittiöön ja leimahti liekkeihin vain noustakseen kohta höyrymäisenä ulos hernekeittokattilasta.

Minulle ei myöskään koskaan yritetty opettaa minkäänlaisia "karuja totuuksia" elämästä. "Kyllä pihan pojat opettaa, viimeistään silloin kun oppivat lyömään kunnolla", rallatti isäni riippukeinussa maaten ja taputti hymyillen käsiään.

Näin ollen minä en - koska pihan pojat eivät koskaan oppineet voittamaan minua - vieläkään ole oppinut elämän karuja totuuksia. Minusta on ihan mukavaa tehdä työtä sen verran, että elämis- ja asumiskustannukset peittyvät - joskus elämässäni, kuten tällä erää, tulee tilanteita jolloin jaksan tehdä hieman enemmänkin. Lopun aikaa minä vain lähinnä kiipeilen puissa, tanssin salsaa ja maalaan pelottavia tauluja joissa perhoset syövät ihmisiä.

Miettikää sitä, kun luette tätä kirjoitusta. Itse asiassa lukekaa tämä kirjoitus hieman useampaan kertaan ja miettikää sitä - nyt on nimittäin melko pitkän aikaa niin helvetisti päätäsärkevää työtä, ettei kirjoittamisesta taida vähään aikaan tulla mitään. Mutta pakko on tehdä, kun saa.

Sinä työnsit sen lunttilapun minne?

Äidinkieleen ylioppilaskokeen uudet kysymykset ovat ilmestyneet. Harmaa Hattu vastasi kysymyksiin 1-5, joten Krapulablogi keskittyy kysymyksiin 6-8. Vaihtoehdot 9-14 olisivat siis vielä auki... Mitvit? Visa Kopu? Anyone? Ei kai teille kaikille ole syntynyt lasta?

6. Kuinka urheilijasta luodaan legenda?

Kun puhutaan legendaarisista suomalaisista urheilijoista, tulee useimmille mieleen joko Seppo Räty, Juha Mieto tai Matti "Mölli" Keinonen. Mikäli pohdimme - ja niinhän me tässä vähän niinku yritettäis nyt tehdä - mikä urheilijasta tekee legendan, on meidän pääasiassa keskityttävä kahteen ensimmäiseen henkilöön, Seppo Rätyyn ja Juha Mietoon.

Seppo Räty on niittänyt mainetta kepinheittotaitojensa lisäksi myös suorapuheisuutensa vuoksi. Lausunnot kuten Saksa on paska maa tai Vapaa-aika kuluu korttia pelatessa ja kaljaa juodessa kertovat karua kieltään miehestä, joka ei kumarra ketään, vaan keskittyy ainoastaan omaan suoritukseensa. Seppo Rädyn voisikin sanoa olevan juuri sellainen, minkälainen suomalaisen miehen pitäisi useimpien vähälahjaisten urheilua seuraavien miespuolisten urpojen mielestä olla: suorapuheinen, viinaan menevä ja tyhmä.

Juha Mieto on, hieman yllättäen, henkisesti hyvin lähellä Seppo Rätyä. Mieto ei ryyppää, kiroile tai hauku Saksaa, mutta esittää silti julkisuudessa tietyllä tapaa pikkupoikamaista, maailman melskeisiin kyllästynyttä miestä joka haluaa vain tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää - aivan kuten Seppo Rätykin. Tässä joitakin mielipiteitä Juha Miedon blogista:

Joka tapauksessa, ruis miehen tiellä pitää, ja kotimainen ruoka.

Kelit on komiat. Kroppa on liikkumista varten. Nautitahan ilmasta ja auringosta. Ylös, pihalle ja baanalle!

Päivä on pelastettu. Jorma Ollila on oikialla asialla.

Oho, eiväthän nuo lainaukset liittyneetkään mitenkään aiheeseen, josta kirjoitin... No, hassuja silti!

Oliko siinä vielä joku kolmaskin esimerk... Ai niin, Mölli! Joo, Möllistä meitsi ei oikein tiedä mitään. Mutta sillä on hassu nimi ja se riittää pitkälle, vaikkei muuten niin räty-mietaalainen olisikaan. Mölli... Haha hahhaha ha! (But still I know how to clap my hands!)

7. Miten lännenfilmien miehisessä maailmassa kuvataan ystävyyttä ja rakkautta?

Pari vuotta sitten elokuvateattereissa alettiin esittää Brokeback Mountain -nimistä lännenelokuvaa, jossa kaksi raavasta lännenmiestä osoittaa toisilleen ystävyyttä ja rakkautta harrastamalla seksiä. Toisaalta ennen Brokeback Mountainia sana "lännenelokuva" toi ensimmäisenä mieleen Clint Eastwoodin ja kuuluisat ns. spaghetti-westernit (mm. Kourallinen dollareita -trilogia), jossa tuo jokaisen kunnollisen pikkupojan kivikasvoinen esikuva osoittaa rakkautta korkeintaan ottamalla naisen puoliväkisin jossakin porttikongissa.

Mitä tuohon nyt sitten vastaisi. Aika paha kysymys.

Kysymyksen keksijä haluaisi varmaan tietää, mitä mieltä nuoret tytöt ja poikatytöt ovat siitä, että Clint Eastwood piilottaa tunteensa eikä uskalla rakastaa. Kerropa minulle, hyvä kysymyksen keksijä, eikö se ole kuitenkin tarpeellista, jopa pakollista? Tarkoitan... Hyvät, pahat ja rumat olisi aika tavalla erilainen, jos Clintin esittämä sankari aina tasaisin väliajoin alkaisikin harrastaa seksiä Tucon kanssa.

Tuco. Se ruma.

Äh, en minä tiedä. Seuraava kysymys!

8. Ohessa on Jeesuksen ohje rukoilemisesta ja kaksi esimerkkiä rukouksista. Pohdi niiden ja omien kokemuksiesi perusteella rukoilijaa ja hänen jumalsuhdettaan.

Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. - - Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään (Matteus 6:5)

Rukouksia:

Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkuasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan. (Psalmi 25:5)

"Jumalan mies" tunsi totuuden ja tiesi oikean. Hän puolusti tahtoasi sokeasti, ja varmuus paisutti hänet ilmapalloksi. Minä vaikenin. Inhotti ja suututti. Onko meillä sama Jumala, luotammeko samaan ristiin? Herra, auta minua muistamaan, että olet myös armottoman ihmisen Jumala. Anna minulle rohkeutta kulkea omaa tietäni. (Kirkko ja kaupunki 26.7.2006)

Joosef soikoon, Jeesus-läppää! Otetaanpas yksi kerrallaan, kuten Valpuri-eno aina orjamarkkinoilla sanoi.

Aivan ensimmäiseksi pitäisi tajuta, mitä oikein tarkoittaa se väittämä, että Isä olisi "salassa". Joo, eihän sitä Jumalaa ole viime aikoina pahemmin näkynyt, mutta minun käsittääkseni Hän ei silti pyri olemaan erityisen salassa, ellei lukuisten ihmisten kuolemaan johtaneiden ristiretkien tarkoituksena sitten ollut vastoin yleistä uskomusta Jumalan pitäminen poissa ihmisten ulottuvilta. Toisaalta, koska Jumala Matteuksen mukaan näkee myös sen mikä on salassa, saattaa hän hyvin ollakin siellä. Mistäs sitä koskaan tietää.

Mutta missä helvetissä tämä "sala" on? No jaa.

Lopuksi Matteus kertoo Jumalan tietävän jo etukäteen mitä me haluamme, mikä on aina yhtä hauskaa. Se vie hyvin pohjan kaikilta epäilyiltä: Sinä roikut kallionkielekkeeltä ja toivot Jumalalta köyttä, jolla voisit pelastautua. Jumala vastaa: "Äääääp, minä näen, mikä on salassa! Et sinä tarvitse köyttä, sinä tarvitset... rattikelkan!" Ja sitten hän lähettää sinulle rattikelkan ja kuolet. Mutta paha siinä on vastaankaan sanoa - Jumala on salassa, joten hän kyllä näkee, mikä on salassa, tai jotain.

Ensimmäinen, psalmeista lainattu, rukous on juuri sellainen minkälainen rukouksen pitääkin olla. Rukoilija ei yritä vakuuttaa Jumalaa siitä, että tarvitsisi jotain, vaan antautuu täysin Jumalalle ja toivoo ainoastaan kykyä toimia kuten Jumis parhaaksi näkee. Ota siitä rattikelkka. Toinen rukous on inhimillinen: Kysyjä tahtoo tietää, pitääkö hänen puolustaa Jumalan tahtoa sokeasti ajattelematta itse vai "kulkea omaa tietään" virheineen kaikkineen.

Jos pohdimme Raamatun opetuksia, muistamme Jumalan tai Jeesuksen tai jonkun muun heeben sanoneen, että Jumalaan pitäisi uskoa kuten lapsi uskoo - vailla epäilyksiä, vahvasti luottaen. Jumalaa ei näin ollen tule ymmärtää, häneen pitää vain uskoa.

Tällöin on kyllä pakko sanoa, että Jumalan tahtoa todella pitäisi puolustaa sokeasti ja "paisua varmuudesta kuin ilmapallo", mikä kuulostaakin oikeastaan aika kliffalta. Aina voi puolustella mielipiteitään sanomalla "kulkevansa omaa tietään" ja uskovansa "omalla tavallaan", mutta jos se ei ole Raamatun käskemä tapa, se on väärin. Helppoa.

Nähdään Helvetissä, veli tai sisar.

Syvällisiä eikä ollenkaan krapulaisia pohdiskeluja piirityksistä ja elämästä ihan noin yleensä

Lehdistä saa tätä nykyä lukea lähes päivittäin erilaisista piiritystapauksista. Milloin taloonsa on linnoittautunut haulikon kanssa vantaalainen poliisivankilan vartija, milloin taas kauppakeskusta pitää hallussaan ritsalla ja lingolla varustautunut kääpiö. Tämä vaivaa minua.

Ensinnäkin pelkään joutuvani panttivangiksi. Mitä minä, tavallinen lihakseton nuori komea menestyjä, voin tehdä, mikäli aseistautunut hullu murhaaja päättää napata minut panttivangiksi kesken kauppareissun? Välillä tekisi mieli vain muuttaa yksin johonkin vitun metsään johonkin vitun mökkiin, vittJoo, tästä tulee varmaan todella hyvä kirjoitus...

Toisaalta pelkään myös sitä, että päässäni joskus napsahtaa ja otan itse ihmisiä panttivangiksi. Tarkoitan, piiritystilanteita on niin paljon. Sellainen voi sattua kenelle tahansa jos olosuhteet ovat oikeat, luulisin. Siinä minä sitten olen, rautatieasemalla. Seison keskellä asemaa olevalla suurella korokkeella ja huudan: "Kukaan ei saa liikkua! Ei, muutin mieleni: Tanssikaa, sekopäät, tanssikaa! Sinä myös, jalaton rouva siellä nurkassa!"

Karhuryhmän tarkka-ampuja ampuu minua ikkunan läpi makuuasennosta rintaan ja kuolen. Kun lapset ja vanhukset itkevät hautajaisissani, paikalle pelmahtaa... klovni. "Voi ei, tulin väärään tilaisuuteen!" huudahtaa klovni ja muuttuu mustaksi aukoksi joka imee sisäänsä kaikkien miesten kalvosinnapit ja kravaatit. "Joko pelle on tullut? Tilasin tänne pellen!" huutaa innostunut isäni juostessaan samassa paikalle. Siellä, siellä hautajaisissa, tarjoillaan varmaan jotain kalaa. Ja burritoja. "Hola, jokaiselle riittää, los hombres!" huutaa italialainen kokki hautajaisväelle. Mutta ei jokaiselle riitä. Moni ystäväni jää ilman burritoa ja joutuu syömään vain kalaa. He kiroavat minua: "Vt oli aina juuri sellainen tyyppi jonka hautajaisissa saa vaan kalaa. Hyvä että kuoli." Ja sitten he syövät lisää kalaa.

Olen laatinut listan niistä paikoista, joissa saatan tulevaisuudessa joutua keskelle piiritystilannetta:

1. Kaupassa
2. Töissä
3. Vessassa

Kuten ymmärtää saattaa, minä en voi lopettaa kyseisissä paikoissa käymistä. No okei, minä voin olla viikon käymättä kertaakaan vessassa. Korkeintaan kahdeksan päivää. Mutta jossain vaiheessa minun on kyllä pakko mennä vessaan. Olen pahoillani.

Lista on kuitenkin ihan hyödyllinen. Luen sitä joskus bussissa ja rukoilen: "Jeesus, anna minun välttyä piiritystilanteilta vielä vähän aikaa. Ja anna miljoona! No, etkö osaa?"

Tässä ovat paikat joissa todennäköisimmin aloittaisin piiritystilanteen itse:

1. Kaupassa
2. Vessassa
3. Tivolissa

No, se on melkein sama kuin aiempi lista. Mutta työpaikka on korvattu tivolilla. Hermostun tivoleissa. Pelkään, että karusellien hevoset alkavat elää ja hyökkäävät päälleni purren minua torahampaillaan. Ja kun hermostun, alan ottaa panttivankeja. Jep, siitä minut tunnistetaan: otan hermostuneena panttivankeja.

Mihin tämä postaus oikein tähtää? Mitä Krapulablogia lukevat ihmiset ajattelevat, kun tunnustan ottavani hermostuneena panttivankeja? Jaksaako kukaan edes lukea noin pitkälle? Onneksi en ole nyt tivolissa. Saattaisin ottaa panttivankeja.

On hyvä pohtia etukäteen miten piiritystilanteessa toimisi. Jos itse on piiritetty, kannattaa tehdä poliiseille paljon vaatimuksia. Voi huutaa: "Haluan höyryveturillisen karpaloita ja Adolf Hitlerin luut!" Voi olla myös huutamatta, ihan miten frouvalle vaan sopii. Jos joutuu piirittäjän panttivangiksi, kannattaa ärsyttää vangitsijaansa hyvin paljon ja tehdä äkkinäisiä liikkeitä. Ja tarjoilla kalaa. Ja burr(Lopetetaan tämä kirjoitus nyt tähän. Taitaa käydä niin, ettei tätä edes julkaista. Joku taso on pakko säilytt... Ai, tämä olikin Krapulablogi. Antaa mennä vaan! -laadunvalvoja)

Minä olen vajonnut todella alas

Näin se elämä heittelee - yhtenä hetkenä sitä rapsuttaa Valintatalon jonossa partaansa, toisena ajelee vesiskootterilla pakoon tiedemiehiä, jotka haluavat uusimman keksintönsä, Suurlähettiläitä laulavan heijastimen, takaisin. Näin ollen Krapulablogi ei tule lähitulevaisuudessa päivittymään ehkä ihan niin useasti kuin tapana on ollut. Kun on kiirettä.

Tästä syystä pikainen sunnuntairoiskaisu meemin (via Varapygmi) muodossa, olkaa niin hyvät. (No hei, ainakin se on ihan helvetin pitkä, tylsä ja ehkä lapsekkain johon olen koskaan törmännyt!)

1. Mitä on yöpöydälläsi?
– Paketti pekonia, kasa kuukuppeja ja keskeneräinen pekonin ja kuukupin yhdistämisestä kertovan elokuvan käsikirjoitus.
2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?
– Tavallinen CD-levy, jolla särisevällä äänellä puhuva Jeesus kertoo elämän tarkoituksen olevan masturboiminen julkisilla paikoilla. Taustalta kuuluu tasaisin väliajoin konekiväärillä ammuskelua, sirkusmusiikkia ja junan tarjoilukärryjen kaatumisesta syntyvää ääntä mikä saa epäilemään minun äänittäneen tämän CD-levyn joskus kännissä yksinäni. Tai siis Jeesuksen kanssa.
3. Käytkö öisin jääkaapilla?
– Vuonna 1996 valmistettu pari kuukautta sitten elää alkanut tonnikalalasagne täytyy ruokkia kaksi kertaa yössä kuolleilla sikiöillä, sillä muuten se muuttuu Saarioisten valmislasagneksi. Mikään ei ole liian suuri uhraus, jos vaihtoehtona on Saarioisten valmislasagne. Hyi helvetti. Kuka tätäkin taas tahtoi ostaa? "Se on ihan hyvä ottaa evääksi, valmistuu nopeasti..." Mutta maistuu aivan kuvottavalta, jumalauta! Kohta lentelee päitä!
4. Elokuva, jonka aikana itkit?
– Niitä on niin monia, minä olen tällainen tunteellinen kaveri. Se kohta Ghostbustersissa, kun Vaahtokarkkimies hyökkäsi kaupunkiin... Tai kun He-Man sanoi piirretyssä elokuvassaan "Jos matkalla ei ole tarkoitusta, se on tarkoitukseton"... Ja samassa elokuvassa se kohta, kun Asemies tuli ensimmäistä kertaa kuvaan. Minä itken aina, kun näen Asemiehen.
5. Mitä pelkäät?
– Muita blogeja, varsinkin Visukinttua ja SchizoBlogia. Toisinaan niitä lukiessani ruudullani näkyy nopea välähdys tulimerestä, jossa demoninkaltaiset punertavat hahmot kiduttavat ilmeisesti kadotettujen sieluja. Ilmiö kuitenkin katoaa heti kun yritän tarkentaa katseeni.
6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?
– Kun hermostun, alan levottomasti hytkyen raapia haaroväliäni. Samalla saatan yrittää sanoa rempseästi jotain humoristista, kuten: "Heh heh, varmaan joku vaarallinen sukupuolitauti..." Tämän jälkeen kaadun maahan ja alan tehdä etunojapunnerruksia taputtaen joka nostolla nopeasti käsiäni yhteen. Nousen takaisin ylös ja raavin taas haaroväliäni. Ja niin edelleen.
7. Tunnetko ketään julkkista?
– Näin pienessä maassa jokainen vähänkin elänyt tuntee vähintään Seiska-tasoisen julkkiksen tai useampia. Mutta moniko heistä seuraa näitä pakkomielteisesti kaikkialle kysellen: "Voisitsä viedä mut johonkin julkkisbileisiin? Oisko mahdollista tutustuttaa mua johonkin kuumiin julkkisbeibeihin? Anna rahaa?" Tänne päin, julkkikset, minä olen teidän ystävänne.
8. Kuvaile sänkyäsi.
– Se on aina täynnä hehkeitä tummahiuksisia naisihmisiä, jotka eivät halua mitään yhtä paljon kuin toteuttaa sairaimmatkin mielitekoni. Joten herätys taas, neidit! On pohjehierontani aika!
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?
– ASDFOPsdkopsdf. Näittekö, noin spontaani minä olen! Ja eivätkö naiset haluakin yli kaiken spontaaneja miehiä? Vai oliko se sittenkin komeita ja rikkaita miehiä?
10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?
– Johnny Depp, jolla olisi Christopher Walkenin ääni ja Marlon Brandon reidet.
11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?
– Minulla on tapana yrittää muuttaa kaikki pelit sellaisiksi, että niitä pelatessa voisi riisuutua. Tästä syystä useimmat ystäväni ovat hylänneet minut, joten vietän nykyään aikani pelaamalla yksin kotona räsy-Pasianssia.
12. Mitä kannat aina mukanasi?
– Avaimia, bussikorttia, lompsaa, tupakkia ja melkein aina kännyä. (En jaksa vaihtaa tätä Varapygmin vastausta.)
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?
– Sitä, kun sain rauhassa huutaa päiväkodissa "pyyhkimään!" eikä kukaan katsonut minua oudosti. Kuten nykyään, kun menen päiväkotiin ja huudan saman.
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?
– En ole. Mutta minkäs sille tekee? Vaihtaa sen? Sehän on melkein yhtä sairasta kuin jos vaihtaisi bloginsa nimen!
15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?
– Se biisi, mikä se nyt on, se kun menaa niinku "naka naka" tai se kohta siinä... Vittu, ei teistä ole mihinkään.
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?
– Minut valittiin ala-asteella koulunäytelmiin aina kertojaksi tai jonkinlaiseksi muuksi juontajaksi, koska ääneni oli kuuluva. Toisaalta minut myös otettiin roolista aina pois, koska kertojan pitäisi kuulemma huutamisen lisäksi osata myös muodostaa sanoja.
17. Pidätkö itsestäsi?
– Kyllähän minä pidän. Aika paljonkin. Lähelläni oloni on aina jotenkin erikoisen lämmin... Ja, sanoisinko, kiihkeä. Joten miten ois? Rappukäytävässä kuten aina ennenkin?
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?
– Kun asiaa nyt ajattelee, minä olen tehnyt laittomia asioita hyvinkin paljon, luultavasti enemmän kuin useat muut. Mutta sen voisi varmaan korvata jotenkin... epävirallisestikin? Vai mitä, konstaapeli?
19. Pidätkö itseäsi söpönä?
– Ks. kohta 17. Hei, minusta tuntuu, että voisin yrittää kohta uudestaan..! Naapurin oven edessä kymmenen minuutin kuluttua?
20. Epämiellyttävin kotiaskare?
– Ruoka- ja juomasessioiden jälkien siivoaminen: hitosti tiskiä, pulloja ja sotkua – eikä olo yleensä ole paras. Kuolleita merihevosia, strutsinmunia ja munanuudeleita kaikkialla. Lipputankoon nostettu kuollut merirosvo, jonka papukaija polttaa piippua. Kumisaappaani varastettu. Neiti, mikä juna kiertää kaikki tunnelit?
21. Syötkö roskaruokaa?
– Voiko ruokaa sanoa roskaruoaksi, jos sen syö lausahdellen samalla ranskankielisiä latteuksia?
22. Viilaatko kynsiäsi?
– En, mutta jollakin hämmentävällä logiikalla vastapainoksi en myöskään leikkaa niitä, saati sitten nypi tai pureskele. Pitkät kynnet ovat kivat - voi rapsuttaa haaroväliään vaikka yläruumis roikkuisi verta valuen nostokurj... Minä en jaksaisi vastata näihin kysymyksiin, mutta pakkohan se on. Sillä siitä minulle maksetaan. Eiku... D'oh!
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?
– Raaputtamalla välillä machete-veitsellä osan kuivuneesta ketsupista ja HP:n BBQ-kastikkeesta kasvoiltani pois.
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?
– Tietysti olen. Olen myös mennyt valeparrassa ja tekonenässä takaisin niihin kapakoihin, joihin olen saanut porttikiellon laulettuani karaokea.
25. Mitä sanaa toistat paljon?
– Minulla on tapana karjaista esimerkiksi linja-autossa tai kotona seksiä harrastaessani saksalaisia sotahuutoja monta kertaa päivässä. Mistä tulikin mieleeni... Minä itse, keittiön pöydän alla taas viiden minuutin kuluttua? Omat ratsupiiskat mukaan!
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?
– Minäkö? Nehän ovat köyhälistön ja muiden heikkolahjaisten viihdettä! Vihaan tosi-tv-ohjelmia niin paljon, että minun on monta kertaa viikossa avattava televisio, valittava kanava jolla esitetään jotakin tosi-tv-ohjelmaa ja katsottava sitä sitten ivallisesti naureskellen.
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?
– Käsimalli. Miksen minä voi olla käsimalli? Sormeni ovat aistikkaat ja kauniin ohuet, vähän kuten pianoa soittavalla tytöllä. Kauniilla, itseään hitaasti riisuvalla tytöl... Käsi, ota minut, sinä sekopää!
28. Seuraatko naapureidesi elämää?
– Mitä noista naapureideni asuntoon piilottamista videokameroista nyt näkee... En hirveän aktiivisesti.
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?
– Ainakin se ystävällinen setä sanoi niiden olevan rautatabletteja... Päivää, herra Norsu, onpa teillä komea hattu. Ottakaa toki traktorini, minä en tarvitse sitä sillä matkustan nykyään pelkästään luudalla.
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?
– Lentokoneen. Ai ei riitä? No siinä tapauksessa... Kaksisataa kiloa pekonia, kiitos!
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?
– Näköjään aika monia asioita, ottaen huomioon että kaikki eilen nostamani rahat ovat hävinneet. Missäköhän ne ovat? Ja mistä tämä päänsärky johtuu, olisinkohan viimein saanut sen kauan himoitun aivokasvaimen?
32. Odotatko jo kesää?
– Odotan joitakin kesän aktiviteetteja, kuten jokirannassa vähissä vaatteissa oluella istuskelua. Ja tätä odottamistahan voi harrastaa vain yhdellä oikealla tavalla: menemällä keskellä talvea vähissä vaatteissa jokirantaan juomaan olutta.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?
– Kuka vittu tämän kyselyn on kirjoittanut? Ja miksi minä vastaan tähän? Jeesus, ota minut tykösi ja syötä viinirypäleitä toogaan pukeutuneena!
34. Turhin juhla?
– Mikä se joulun ja uudenvuoden välissä oleva tylsä juhla on? Ai siinä ei ole juhlaa? Jaa, kai minä sitten vain olen juhlinut ilman syytä...
35. Mitä kieliä osaat puhua?
– Suomea, englantia ja norjaa. No ei vaan. Mutta norjaa olisi komea lasketella sanotaan vaikka kauppajonossa. "Hoh hoh, smörrebröd!" Niin minä sanoisin. Äh.
36. Edellinen matikan numerosi?
– Minä en muista tällaisia, mutta olin aina kaikessa hyvä. Ja tässä minä nyt olen, krapulassa kirjoittamassa blogiani katsellen samalla televisiosta amerikkalaista viihdettä. Kyllä kannatti olla koulussa hyvä.
37. Onko sinulla lävistyksiä?
– Mitä noita luonnollisia nyt on. Suunnitelmissa on myös lävistää vasen akillesjänne. Kyllä, akillesjänne. En osaa selittää tätä mitenkään.
38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?
– Onko olemassa muita vaihtoehtoja kuin maastapako, kymmenen vuoden kuluttua palaaminen ja uteliaisiin uteluihin vastaaminen: "Vt, mikä ihmeen Vt? En minä ole sellaisesta kaverista kuullutkaan... Minä olen Ilja, venäläinen keksijä. Haluatteko te, että pääsette kokeilemaan aikakonettani kun se on valmis? Siinä tapauksessa ei varmaan kannattaisi pahemmin puhua mistään Vt:sta, kun minä en edes tiedä mikä se sellainen ollenkaan on!"
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?
– Riittävä, mutta toisaalta ei siitä haittaakaan liene, jos haukun vielä ihan vähän muita ihmisiä vammaisiksi ja hirveiksi läskeiksi jotta oma itsetunto pönkittyisi taas hiukan.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?
– "Elämä on parasta huumetta", sanovat ihmiset, jotka eivät ole koskaan kokeilleet huumeita. No, sanotaanko niin, että elämä on minun paras ystäväni. Nyt mä tapan its
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?
– Minä en ole koskaan elämässäni käynyt rautakaupassa. Repikää siitä, heterot.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?
– No kuule hei, tosi hyvän kyssärin heitit mulle niinku tähän. Mun mielestä lapsityövoima on tosi jees ja rattijuopot pitäis saada kuriin, puhtaampi maailma, sotaa kauheesti ooorgh.
43. Onko sinulla nälkä?
– Vai johtuuko tämä vapina jostakin muusta, kuten hermoston rappeutumisesta ja sitä seuraavasta hitaasta, tuskallisesta kuolemasta? No, ei varmaan kannata ajatella asiaa ollenkaan, niin se paranee.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?
– Äiti ei osta mopoa. Äiti on tyhmä!
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?
– Ei, en ole. Minusta ne ovat jotain ihanaa. Tai eivät sittenkään. Mitenkäs minä nyt noin erehdyin. Elämä on merkillistä.
46. Ripari vai protuleiri?
– Tällaisena 50-vuotiaana pönäkkänä pappina on kyllä pakko sanoa, etteivät ne prometheus-leirien tytöt ole ollenkaan niin hotteja kuin meidän riparipiparit. Tulkaas tänne, niin setä antaa Kristuksen nimeen vähän piisk(Lopeta jo, tai saat uuden tuomion. -vanginvartija)
47. Teetkö kotitöitä?
– Minusta on hauska vain maata sängyssäni ja katsoa miten kaikki rapistuu ja kuolee. Ja sitten minä itsekin kuolen. Kuolema on hauskaa.
48. Pidätkö linnunlaulusta?
– Mitä hienoa linnunlaulussakin on? Katsotaanpa, minun soittimessani soi tällä hetkellä The Mars Voltan kappale L'via L'viaquez. Hienoja kitaroita, raivoisaa tunnelmaa ja tyylikästä laulua. Minkälaista lintujen musiikki on siihen verrattuna? Ooh, ne aivan todellako osaavat sanoa "titityy"? Olen häikäisty.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?
– Totta kai - mitä nopeammin, sen parempi. Toivon myös, että kykenisin mahdollisimman nopeasti siirtymään seuraavaan vaiheeseen, eli siihen jossa olen eronnut, asun yksin ryypäten korviani myöten veloissa isossa omakotitalossani, tapaan lapsiani kerran kahdessa kuukaudessa ja... No, syön koiran. Se olisi elämää.
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?
– Nykyajan lapset eivät opi koulussa mitään hyödyllistä, kuten painimaan, ampumaan riekkoja ja räjäyttämään asioita. Ei näitä puutteita yhdellä uudella kouluaineella korjata.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?
– Halun juoda ylenpalttisesti sitten kun aloittaa. Maistelussa ei olisi mitään vikaa. Tupakan voisi heivata samalla kertaa. (En jaksanut vaihtaa Varapygmin vastausta.)
52. Mikä sinusta tulee isona?
– Hyvätuloinen kirjailija-rocktähti, joka osaa lentää ja lähettää silmistään lasersäteitä. Jaa, ei onnistu? Kohta lentelee päitä!
53. Mitä aiot nyt tehdä?
– Leijua säälittävästi ilmassa pari metriä maasta ja lähettää silmistäni näitä tylsiä valosäteitä, jotka eivät edes sulata mitään. Ihan paskoja nämä supervoimat.
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?
– Linnani Ranskassa, Skotlannissa ja Tyynenmeren pohjassa salaperäisen suojakuvun alla riittävät tähän hätään mainiosti. Mutta kyllä joku vuokramurju sanotaan vaikka Kalliossakin houkuttelisi. Helsinkiläiset työnantajat, miten ois? Taksiauton konepellillä tunnin kuluttua, mukaan omat jättidild... Herran tähden, ryhdistäydy nyt!
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?
– Kyllä siä tutustui erilaisiin ihmisiin. Sai virikkeitä oppiaineistakin. (En jaksanut muuttaa Varapygmin vastausta.)
56. Kuinka monta levyä omistat?
– Liian vähän, mutta luultavasti enemmän kuin keskiverto ikäiseni suomalainen. Mikä nyt toisaalta ei ole mikään huomattava saavutus ottaen huomioon, että suurin osa ikäisistäni ihmisistä selittää musiikinhankintansa näin: "Öö, siis, mun mielestä musa pitää saada ladata netistä ilmatteeks ku on paljon kivempaa saada se ilmatteeks ku maksaa jotain ja ei se mitään jos artisti ei saa mitään ku levy-yhtiö on paha se vie kaiken kuitenkin ääöä! (Voitonriemuinen, ylpeä hymy.)"
57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?
– Heitin edellispäivänä tyhjän tupakka-askin kadulle melko lähelle roskista.
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?
– Toisinaan, mutta toisaalta minä nyt laitan rahaa esimerkiksi vaatteisiin ja ruokaankin, vaikka järkevää olisi ostaa kaikilla rahoillaan esimerkiksi benji-hyppy-torni, jossa järjestäisi aina viikonloppuisin ystävilleen hurjia benji-tooga-bileitä.
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?
– Sen verran, että tärkeintä olisi pitää antoisat puitteet Varapygmin pojalle. (No helvetti, en minä voi noita muuttaa, kun en keksi itse mitään!)
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?
– Omituista kyllä minua on janottanut koko päivän, vaikka olen juonut lähemmäs kuusi litraa alkoholitonta nestettä tänään. Ehkä olen vain järkyttynyt siitä, että Idols-Ari katuu kännissä ajamista.
61. Mitä tahtoisit juoda?
– Greippilimonadia, greippivissyä ja greippimehua. Ja mitä minä juon? Haaleaa vettä, joka maistuu jokaisella huikalla eilisten juomien sekoitukselta ja saa palan kurkkuun.
62. Miten vietät viikonloppusi?
– Tällaisiin kyselyihin vastaaminen on viikonlopunviettotapojeni kärkikaartissa. Ei tunnu niin pahalta kun on elämässä sisältöä.

"Lukemattomia klassikoita" eli kuuluisia kirjoja, joista ei vielä ole tehty leffaa

Edellisen kirjoituksen jälkeen Krapulablogin tilaajamäärä Blogilistalla laski ensimmäistä kertaa kuukausiin. Koska haaveissani siintää kuva Krapulablogista väärinymmärrettynä underground-ilmiönä, jatkamme samalla aihepiirillä: Kymmenen lukematonta klassikkoa (via Loistava puhallus), olkaa niin hyvät.

1. Joyce: Finnegans Wake

Odysseuksen luettuani pähkäilin pitkään, uskallanko aloittaa heti perään toisen Joycen teoksen. Taustalla oli pelko siitä, että jätän kirjan kesken enkä enää koskaan palaa sen pariin - en muista lukeneeni lopulta yhtäkään kirjaa, jonka olen joskus jättänyt kesken.

Päätin rentouttaa aivojani välillä kevyemmän kirjallisuuden parissa ja lukea "Waken" vasta tuntiessani olevani siihen valmis. Lukuisia kertoja kirjastossa käydessäni olenkin pohtinut, pitäisikö minun tällä kertaa lainata Finnegans Wake ja viimein lukea se, mutta tämä jää aina pelkän ajatuksen tasolle. Älkää ymmärtäkö minua väärin, minä kyllä haluan ja aion lukea Finnegans Waken... Mutta aina sitä yrittäessäni alan puntaroida, voinko mitenkään rasittaa aivojani lukemalla Finnegans Waken näin heti uusimman 7 päivää -lehden jälkeen. Tai voinko mitenkään päästä siihen sisälle, kun olen juuri rasittanut tajuntani äärimmilleen lukemalla Iltiksen uusimman jutun Susan Kurosesta. Ja niin edelleen.

2. Proust: Koko tuotanto

Proustin koko tuotantoon pätee hieman sama kuin Finnegans Wakeen - en uskalla aloittaa tärkeänä ja vaikeana pidettyä teosta, koska pelkään jättäväni sen kesken ja saattavani sen siten iäksi pois luotani. Tämä on hyvä tapa elää: Ei koskaan aloita mitään, koska hei, sehän voi jäädä kesken.

3. Tex Willer -sarjakuvien Mefisto-sarja.

Minä pidin Yama - Mefiston poika -sarjasta ehkä enemmän kuin mistään sarjakuvasta koskaan. Mutta jostain syystä minulla ei ollut Mefisto-sarjaa, jonka naapurin Karri sanoi kerran pihalla jalkapalloa pelatessamme olevan vielä parempi. Se syö, hitto miten se syö. Miksen minä lainannut niitä lehtiä Karrilta?

4. Tolstoi: Anna Karenina

Olen viimeksi lukenut Tolstoita yläasteella (vielä nykyistäkin) suuremman pätemiskauteni aikana ja sanokaa mitä sanotte, mutta siinä elämänvaiheessa ei nyt vaan jumalauta lueta kirjoja joilla on tytön nimi.

5. Adams: Linnunradan käsikirja liftareille

"Ihan oikeasti hei, ei se scifi ole siinä niinku se pointti! Ja sitä paitsi se on äärettömän hyvin ja nokkelasti kirjoitettu!" Mutta siinä on niitä scifi-asioita, vai mitä? Tunnustakaa pois!

6. Mäki: Yksityisetsivä Reijo (mikä helvetti sen etunimi oli) Vares ratkaisee rikoksen tai jot... Ai niin, eihän tämä ollutkaan se postaus johon listaan kirjoja, joiden lukijoiksi tunnustautuvat ansaitsevat samantien itselleen paikan Henkilöt jotka ovat liian typeriä elämään -listallani. Näiden listojen avulla minä valloitan vielä joskus maailman... Tai ainakin maksan ostokseni lähi-Valintatalossa, jos myyjä on sokea.

7. Rushdie: Koko tuotanto

Minä en tiedä määritelläänkö Rushdie suorastaan klassikkokirjailijaksi, mutta ainakin hän on kuollut.

8. Koraani

Kun joskus pienempänä kerroin isoäidilleni lukeneeni Raamatun, kauhistui hän pahanpäiväisesti ja piti minulle pitkän puheen siitä, kuinka jotkut kirjat pitäisi jättää vanhemmalle iälle, jolloin on kyllin kypsä ymmärtämään, että jotkut kirjat on kirjoitettu vain ihmistä vahingoittamaan. "Ne voivat sekoittaa pään", sanoi isoäitini minulle salaperäisellä äänellä sormeaan heristellen.

Tämä mielessäni lainasin kirjastosta Koraanin. Jos Raamattu voi sekoittaa pään, minkälaiset "kicksit" tästä sitten saa? Palautin kirjan nopeasti avaamatta sitä muistaakseni kertaakaan, koska löysin noina aikoina myös Bukowskin ja Saarikosken. Kiitos, Allah.

9. Bronte: Humiseva harju

Kate Bushin on parempi.

10. Schizo-Janne - SchizoBlog

Aina yrittäessäni lukea tätä monien suosittelemaa klassikkoblogia hyydyn jo alkumetreille. Lainaus: "Ja miten tämä tasa-arvoisuus toteutetaan muilla alueilla? Netissä muulla kuin Windows/Internet Explorer -yhdistelmällä liikkuminen osoittaa, että kansaa ollaan pakko-windowsittamassa" ja niin edelleen. Liian painavaa, veli! Missä ovat kaikki tunnelmaa mukavasti keventävät räjähdykset ja rakastelukohtaukset?

Listaa laatiessani jouduin pakostakin pohtimaan, mikä tekee kirjasta klassikon. Riittääkö pelkkä suosio jolloin esimerkiksi Harry Potterit tai Susan Kurosen kirja ovat klassikoita, vai vaaditaanko kirjalta muitakin avuja?

Ei liene ainakaan pahitteeksi, jos kirja kestää ajan hoitamattoman hampaan ja on ajankohtainen vielä kymmenten, ehkä jopa satojen, tuhansien tai kvadriljoonien vuosienkin kuluttua. Pelkkää bonusta myös on, jos kirjassa kuvataan mahdollisimman selkeästi naisten rintoja tai edes olkapäitä.

Oliko tämä postaus sitten tässä? Luojan kiitos... Matti Nykäsen aforismikokoelma, täältä minä tulen!