Moi, lukijat! Iloinen tervehdyksentyrskähdykseni johtuu siitä, että olen ostanut uudet silmälasit. Niin niin, minulla on silmälasit. Naurakaa vain. Ja tehkää niitä Vt-Schizo-Janne-imitaatioitanne, joissa sanotte kimeällä äänellä: "Katsokaa minua, olen silmälasipäinen Vt ja olen vähän Schizo-Janne! Koska minulla on silmälasit!"
Jotkut ihmiset ovat sanoneet minulle, etten vaikuta ollenkaan ihmiseltä, jolla on silmälasit. Itse asiassa kuvittelen itsekin mieluummin itseni miehenä, jolla olisi esimerkiksi silmälappu... Seison kädet lanteilla kaljuunani kannella silmälappu vasemman silmäni peittäen, puujalka kiiltäen ja lihaksikas kehoni öljyttynä. Olallani seisova papukaija esittää Vt-Schizo-Janne-imitaatiotaan, kun laivani perämies, tummakutrinen muodokas kaunotar kävelee taakseni ja huokaa sensuellilla äänellään korvaani: "Kapteenini, ota minut tässä ja nyt... Ellet sitten halua, että kiipeämme tekemään sen märssykoriin?" Käännyn, otan naisen syleilyyni ja hänen rintansa painautuvat minua vast... Hetkinen, missä minä olin?
Ai niin. Ne silmälasit.
En siis pidä itseäni perinteisenä silmälasimiehenä. Muutaman itse suoritetun pieleen menneen laserleikkauksen jälkeen olen kuitenkin tyytynyt osaani ja hyväksynyt sen faktan, että minun vain on pakko käyttää silmälaseja.
Noin kuukausi sitten menetin silloiset silmälasini käytyäni eräässä turkulaisessa juottolassa sangen yksipuolisen keskustelun nahkaliiveihin pukeutuneiden motoristiherrasmiesten kanssa. Tämän jälkeen olen elänyt ilman silmälaseja, ja kaikki on sujunut melko hyvin - näen huonosti, mutta toisaalta eipä tätä kaikkialla vellovaa kurjuutta tarvitse kovin tarkkaan nähdäkään. Tulisi vain ydinsota tai Jumalan raivo ja tappaisi vittu kaikki, me olemme tämän planeetan syöpä ja HIV, puhdistava tuli langetkoon yllem... Hups, ajatus harhailee tänään. Olin kertomassa... Päässäni kasvavista sarvista? Lepakonnahkaisista valtavista siivistäni? Seksifantasiastani, jossa olen laivan kapteenina?
Ei. Ne silmälasit. Täytyy keskittyä. Maailman on saatava kuulla uusista silmälaseistani.
Uudet silmälasini ovat siis viimein valmistuneet. Ja minkälaiset ne ovatkaan! Kun laitan lasit päähäni, tunnen muuttuvani. Kun puen ne ylleni, tunnen pakottavaa tarvetta juosta puhelinkoppiin, riisua Teräsmies-trikooni ja pukea huonosti istuvan puvun päälleni, pitää hieman lomaa lentämisestä ja maailman pelastamisesta ja toimia reportterina paikallislehdessä.
Kun katselin peilistä miltä näytän uudet lasit ylläni, kuulin korvissani naiskuoron laulavan: "Nissen - ilo silmälle". Hymyilin, vinkkasin peilikuvalleni silmää ja kävin sulkemassa stereoni, jotka ovat jo kuukauden pyörittäneet repeatilla cd-levyä, jolla on Nissenin mainoksia. (Mielessäni on käynyt etenkin öisin stereoiden sulkeminen jo aiemmin, mutta en ole uskaltanut painaa virtanappulaa - olisin kuitenkin puolisokeana erehtynyt napista ja painanut "aktivoi räjähde, joka tuhoaa kaiken sadan metrin säteellä" -nappulaa.)
Ja mitä mahdollisuuksia nämä uudet lasit avaavatkaan! Tunnen olevani ritari, joka on juuri karauttamassa linnansa pihalta turnajaisiin mahtipontisten torventörähdysten saattelemana. Voin esimerkiksi taas tavata ystäviäni, koska nyt tunnistan heidät tapaamispaikalle saapuessani. Toisaalta voin myös viimein nähdä kaikki ne uudet ystävät, joihin olen tutustunut silmälasittoman vaiheeni aikana: Uusien ystävien saaminen on itse asiassa ollut melko helppoa, koska usein jotakuta tuttua tapaamaan mennessäni olen erehtynyt henkilöstä ja istuutunut esimerkiksi ravintolassa väärään pöytään. Ja kun kesken munuaistenmyyntikeskustelun huomaan olevani tuntemattomien ihmisten seurassa, he ovat jo ihastuneet persoonaani ja ottaneet minut erottamattomaksi osaksi elämiään.
Oma lukunsa on ympärilläni käyskentelevien ihmisten kauneus. Kadulla kävellessäni näen nyt jatkuvasti suloisia nuoria naisia, jotka katsovat minua kutsuva pilke silmissään. Tämä tekee elämästä paljon miellyttävämpää verrattuna siihen, kun ilman silmälaseja näin kaikkialla vain nelikätisiä moottorisahamurhaajia, jotka yrittävät viedä pääni ja tarjota sen kuninkaalleen, jonka perverssinä harrastuksena on kerätä anonyymien bloggaajien päitä. Jeesus, miksi minä ajattelen tällaisia asioita ja kirjoitan ne internetiin? (Laita nyt vain rahasi siihen kolehtiin ja pitäydy synnistä! -Jeesus)
Myös työnteko on selvästi helpompaa. Kun tarkastan jotain tietokoneeltani, minun ei tarvitse kumartua aivan näytön lähelle. Uudet lasit eivät toisaalta ole vieläkään muuttaneet sitä, että poikkeuksetta jotain pikaisesti koneelta tarkastaessani päädyn pariksi tunniksi lukemaan blogeja ja etsimään pomminrakennusohjeita.
Ja sitten... Jaa, milläköhän muulla tavalla uudet silmälasit ovat elämääni muuttaneet. Mitään ei nyt tule mieleen. Mutta hei, eivät tällaiset tynkäpostauksetkaan huonoja ole - se hetki, jolloin Harmaa hattu julkaisee uuden proosapostauksensa, on taas pari minuuttia lähempänä! Ja sen jälkeenhän ei välttämättä tarvitse odottaa enää kauaa, kun Mitvitin uusi komediapala jo ilmestyy. Kaiken tämän taustalla leijuu Vuh vuh!, mutta miten se liittyy mitenkään mihinkään, jäänee mysteeriksi. Ellei HH sitten tulevaisuudessa paljasta sitä jossakin monista proosapostauksistaan.
PS. Ai niin, Varapygmi haastoi minut meemiin, jossa pitäisi kertoa, mitä minulla on ylläni juuri nyt. Hämmästyykö kukaan, jos kerron juuri nyt (kuten aina tulevaisuudessa) bloggaavani vain uudet silmälasit ylläni? Kamoon jätkät, olen menossa suihkuun. Mutta teki nyt vain mieli vähän blogata ennen sitä. Ja laittaa webcam päälle. Ja vähän hytkytellä. Kamoon!
Jotkut ihmiset ovat sanoneet minulle, etten vaikuta ollenkaan ihmiseltä, jolla on silmälasit. Itse asiassa kuvittelen itsekin mieluummin itseni miehenä, jolla olisi esimerkiksi silmälappu... Seison kädet lanteilla kaljuunani kannella silmälappu vasemman silmäni peittäen, puujalka kiiltäen ja lihaksikas kehoni öljyttynä. Olallani seisova papukaija esittää Vt-Schizo-Janne-imitaatiotaan, kun laivani perämies, tummakutrinen muodokas kaunotar kävelee taakseni ja huokaa sensuellilla äänellään korvaani: "Kapteenini, ota minut tässä ja nyt... Ellet sitten halua, että kiipeämme tekemään sen märssykoriin?" Käännyn, otan naisen syleilyyni ja hänen rintansa painautuvat minua vast... Hetkinen, missä minä olin?
Ai niin. Ne silmälasit.
En siis pidä itseäni perinteisenä silmälasimiehenä. Muutaman itse suoritetun pieleen menneen laserleikkauksen jälkeen olen kuitenkin tyytynyt osaani ja hyväksynyt sen faktan, että minun vain on pakko käyttää silmälaseja.
Noin kuukausi sitten menetin silloiset silmälasini käytyäni eräässä turkulaisessa juottolassa sangen yksipuolisen keskustelun nahkaliiveihin pukeutuneiden motoristiherrasmiesten kanssa. Tämän jälkeen olen elänyt ilman silmälaseja, ja kaikki on sujunut melko hyvin - näen huonosti, mutta toisaalta eipä tätä kaikkialla vellovaa kurjuutta tarvitse kovin tarkkaan nähdäkään. Tulisi vain ydinsota tai Jumalan raivo ja tappaisi vittu kaikki, me olemme tämän planeetan syöpä ja HIV, puhdistava tuli langetkoon yllem... Hups, ajatus harhailee tänään. Olin kertomassa... Päässäni kasvavista sarvista? Lepakonnahkaisista valtavista siivistäni? Seksifantasiastani, jossa olen laivan kapteenina?
Ei. Ne silmälasit. Täytyy keskittyä. Maailman on saatava kuulla uusista silmälaseistani.
Uudet silmälasini ovat siis viimein valmistuneet. Ja minkälaiset ne ovatkaan! Kun laitan lasit päähäni, tunnen muuttuvani. Kun puen ne ylleni, tunnen pakottavaa tarvetta juosta puhelinkoppiin, riisua Teräsmies-trikooni ja pukea huonosti istuvan puvun päälleni, pitää hieman lomaa lentämisestä ja maailman pelastamisesta ja toimia reportterina paikallislehdessä.
Kun katselin peilistä miltä näytän uudet lasit ylläni, kuulin korvissani naiskuoron laulavan: "Nissen - ilo silmälle". Hymyilin, vinkkasin peilikuvalleni silmää ja kävin sulkemassa stereoni, jotka ovat jo kuukauden pyörittäneet repeatilla cd-levyä, jolla on Nissenin mainoksia. (Mielessäni on käynyt etenkin öisin stereoiden sulkeminen jo aiemmin, mutta en ole uskaltanut painaa virtanappulaa - olisin kuitenkin puolisokeana erehtynyt napista ja painanut "aktivoi räjähde, joka tuhoaa kaiken sadan metrin säteellä" -nappulaa.)
Ja mitä mahdollisuuksia nämä uudet lasit avaavatkaan! Tunnen olevani ritari, joka on juuri karauttamassa linnansa pihalta turnajaisiin mahtipontisten torventörähdysten saattelemana. Voin esimerkiksi taas tavata ystäviäni, koska nyt tunnistan heidät tapaamispaikalle saapuessani. Toisaalta voin myös viimein nähdä kaikki ne uudet ystävät, joihin olen tutustunut silmälasittoman vaiheeni aikana: Uusien ystävien saaminen on itse asiassa ollut melko helppoa, koska usein jotakuta tuttua tapaamaan mennessäni olen erehtynyt henkilöstä ja istuutunut esimerkiksi ravintolassa väärään pöytään. Ja kun kesken munuaistenmyyntikeskustelun huomaan olevani tuntemattomien ihmisten seurassa, he ovat jo ihastuneet persoonaani ja ottaneet minut erottamattomaksi osaksi elämiään.
Oma lukunsa on ympärilläni käyskentelevien ihmisten kauneus. Kadulla kävellessäni näen nyt jatkuvasti suloisia nuoria naisia, jotka katsovat minua kutsuva pilke silmissään. Tämä tekee elämästä paljon miellyttävämpää verrattuna siihen, kun ilman silmälaseja näin kaikkialla vain nelikätisiä moottorisahamurhaajia, jotka yrittävät viedä pääni ja tarjota sen kuninkaalleen, jonka perverssinä harrastuksena on kerätä anonyymien bloggaajien päitä. Jeesus, miksi minä ajattelen tällaisia asioita ja kirjoitan ne internetiin? (Laita nyt vain rahasi siihen kolehtiin ja pitäydy synnistä! -Jeesus)
Myös työnteko on selvästi helpompaa. Kun tarkastan jotain tietokoneeltani, minun ei tarvitse kumartua aivan näytön lähelle. Uudet lasit eivät toisaalta ole vieläkään muuttaneet sitä, että poikkeuksetta jotain pikaisesti koneelta tarkastaessani päädyn pariksi tunniksi lukemaan blogeja ja etsimään pomminrakennusohjeita.
Ja sitten... Jaa, milläköhän muulla tavalla uudet silmälasit ovat elämääni muuttaneet. Mitään ei nyt tule mieleen. Mutta hei, eivät tällaiset tynkäpostauksetkaan huonoja ole - se hetki, jolloin Harmaa hattu julkaisee uuden proosapostauksensa, on taas pari minuuttia lähempänä! Ja sen jälkeenhän ei välttämättä tarvitse odottaa enää kauaa, kun Mitvitin uusi komediapala jo ilmestyy. Kaiken tämän taustalla leijuu Vuh vuh!, mutta miten se liittyy mitenkään mihinkään, jäänee mysteeriksi. Ellei HH sitten tulevaisuudessa paljasta sitä jossakin monista proosapostauksistaan.
PS. Ai niin, Varapygmi haastoi minut meemiin, jossa pitäisi kertoa, mitä minulla on ylläni juuri nyt. Hämmästyykö kukaan, jos kerron juuri nyt (kuten aina tulevaisuudessa) bloggaavani vain uudet silmälasit ylläni? Kamoon jätkät, olen menossa suihkuun. Mutta teki nyt vain mieli vähän blogata ennen sitä. Ja laittaa webcam päälle. Ja vähän hytkytellä. Kamoon!
