Siinä minä olin, lueskelemassa Harmaan Hatun syys- ja lokakuun arkistoja propellihattu päässäni, kun Jumala puhui minulle. "Vt, jätkä, liity Facebookiin esmes niinku just nyt heti pliis!" kailotti Jumala minulle jylisevällä Mikki Hiiren äänellään ja... räjähti. "Hyvä on, isä kaikkivaltias", vastasin kimeän karhumaisella jumalallepuhumisäänelläni ja liityin Facebookiin.
Niille, jotka eivät vielä ole opetelleet surffaamaan tuolla nörttimuodin aallonharjalla, kerrottakoon, että Facebook on eräänlainen internet-sivu. Sen vahvuuksia alati kiihtyvässä web 2.0 -kilvassa ovat etenkin verkostoitumistarpeita hyvin palvelevat sovelluks... Hyvä on, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä puhun, joten oletetaan, että te kaikki tiedätte mikä on Facebook. Jos ette tiedä, voittehan aina mennä purkamaan tuntojanne IRC-Gallerian päiväkirja-sivulle.
Minä siis liityin Facebookiin. Myönnetään, en ehkä ollut tässä muotiasiassa aivan skarpeimmillani; Kerrotaan, että jotkut kaikkein eniten internetissä aikaansa tuhlaavat ihmiset liittyivät Facebookiin jo viikkojakin sitten. Mutta mitä voin sanoa - halusin edetä rauhallisesti ja ensin sisäistää sen faktan, että minä tulen kohta olemaan osa Facebook-yhteisöä. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa tulisin olemaan Facebookissa eräänlainen opettajahahmo, mentor, joka karttakeppi viuhuen piiskaa tuhmia 18-vuotiaita thai-teinitytt... Mitä helvettiä minä puhun?
Minä siis liityin Facebookiin. Miksi kaikki kappaleeni alkavat tuolla lauseella? No jaa.
Minä siis liityin Facebookiin. Etenin varovaisesti, kuten luonteelleni sopii, ja kurkistelin tuttavieni profiileja ensin vain muutama sekunti kerrallaan. "Theodora-Gargamoil is 7 % sexy!" luin äitini "seinältä" ja myhäilin itsekseni. Tässähän alkaa jo vähän verkostoitua!
Omaa profiiliani täyttäessäni tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka oikeassa Facebookin vaaroista kirjoittavat tietoturva-asiantuntijat ovatkaan. Jos minä nyt kirjoitan tuohon Favorite Movies -kohtaan pitäväni Fight Clubista, siitä todella tulee julkista. Minun veljeni, hänen vaimonsa ja ehkä Miia meiltä töistä - tai ketä minun profiilini kiinnostaakaan - tulevat tietämään, että Fight Club on minusta hyvä elokuva. Ajatuksen suuruus täytti pääni.
Kun lopulta sain profiilini täytetyksi, päätin alkaa etsiä ystäviä. Löysin helposti muutamia vanhoja koulukavereitani, pari serkkua ja joitakin puolituttuja, joita pienessä viikon putken kännissä voisi ehkä kutsua ystäviksi. Tunsin, miten sisäinen Facebook-addiktini kasvoi sisälläni yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se murskasi pernani kuvottavaksi veriseksi kasaksi.
Ystäviä ei ollut hirveän vaikea löytää. Olkoonkin, että kaikkein parhaimmista ystävistäni suurin osa ei ole liittynyt Facebookiin, tuttavia löytyy silti melko vaivattomasti. Selattuani pikaisesti läpi niiden ystävieni ystävät, joiden ystävistä voisin kuvitella löytyvän minun ystäviäni, oli ystävälistallani 18 nimeä. Ei huonosti, sanoisin. Muutamat eivät ole vielä vahvistaneet ystävyyttämme ja pari saattaa hylätä ystäväpyyntöni, koska uhkaan toistuvasti polttaa heidän talonsa, syistä joita en itsekään ymmärrä.
Tunsin itseni melko verkostoituneeksi. Tällainen ihan hyvännäköinen, nuori, työpaikalla ja arjessa sangen pidetty puhelias kaveri... Ei ihme, että Facebook avautuu minulle mukavana kanavana vakoilla tuttavieni elämää.
Silloin satuin klikkaamaan erään entisen luokkatoverini ystävälistaa. Ujo ja hiljainen, hiukan syrjäänvetäytyneen oloinen kaveri. Ei yleensä ollut äänessä, ellei ollut jotain todella painavaa sanottavaa. Suoraan sanottuna aika vastenmielinen ja inhottava tyyppi. 125 ystävää!
"No joo mitä vittua!" karjuin silmittömän raivon vallassa, sytyin palamaan, tartutin liekkini Facebookiin ja sitä myötä koko internetiin, muutuin elohopeaksi ja valuin maailmankaikkeuden kuumemittarin alaosaan tunkeutuen mittapään läpi suoraan minua pärskivänä kainalossaan pitävän kaikkivaltiaan elimistöön lamauttaen Jumalan sisäelimet, joka juuri ennen Jumalan uudelleensyntymistä aiheutti yhden halikkolaisen Mika-nimisen miehen lasagnen pohjaanpalamisen.
Fuck you, Facebook.
Fuck you.
Niille, jotka eivät vielä ole opetelleet surffaamaan tuolla nörttimuodin aallonharjalla, kerrottakoon, että Facebook on eräänlainen internet-sivu. Sen vahvuuksia alati kiihtyvässä web 2.0 -kilvassa ovat etenkin verkostoitumistarpeita hyvin palvelevat sovelluks... Hyvä on, minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä mitä puhun, joten oletetaan, että te kaikki tiedätte mikä on Facebook. Jos ette tiedä, voittehan aina mennä purkamaan tuntojanne IRC-Gallerian päiväkirja-sivulle.
Minä siis liityin Facebookiin. Myönnetään, en ehkä ollut tässä muotiasiassa aivan skarpeimmillani; Kerrotaan, että jotkut kaikkein eniten internetissä aikaansa tuhlaavat ihmiset liittyivät Facebookiin jo viikkojakin sitten. Mutta mitä voin sanoa - halusin edetä rauhallisesti ja ensin sisäistää sen faktan, että minä tulen kohta olemaan osa Facebook-yhteisöä. Kuka tietää, ehkä tulevaisuudessa tulisin olemaan Facebookissa eräänlainen opettajahahmo, mentor, joka karttakeppi viuhuen piiskaa tuhmia 18-vuotiaita thai-teinitytt... Mitä helvettiä minä puhun?
Minä siis liityin Facebookiin. Miksi kaikki kappaleeni alkavat tuolla lauseella? No jaa.
Minä siis liityin Facebookiin. Etenin varovaisesti, kuten luonteelleni sopii, ja kurkistelin tuttavieni profiileja ensin vain muutama sekunti kerrallaan. "Theodora-Gargamoil is 7 % sexy!" luin äitini "seinältä" ja myhäilin itsekseni. Tässähän alkaa jo vähän verkostoitua!
Omaa profiiliani täyttäessäni tajusin ensimmäistä kertaa, kuinka oikeassa Facebookin vaaroista kirjoittavat tietoturva-asiantuntijat ovatkaan. Jos minä nyt kirjoitan tuohon Favorite Movies -kohtaan pitäväni Fight Clubista, siitä todella tulee julkista. Minun veljeni, hänen vaimonsa ja ehkä Miia meiltä töistä - tai ketä minun profiilini kiinnostaakaan - tulevat tietämään, että Fight Club on minusta hyvä elokuva. Ajatuksen suuruus täytti pääni.
Kun lopulta sain profiilini täytetyksi, päätin alkaa etsiä ystäviä. Löysin helposti muutamia vanhoja koulukavereitani, pari serkkua ja joitakin puolituttuja, joita pienessä viikon putken kännissä voisi ehkä kutsua ystäviksi. Tunsin, miten sisäinen Facebook-addiktini kasvoi sisälläni yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes se murskasi pernani kuvottavaksi veriseksi kasaksi.
Ystäviä ei ollut hirveän vaikea löytää. Olkoonkin, että kaikkein parhaimmista ystävistäni suurin osa ei ole liittynyt Facebookiin, tuttavia löytyy silti melko vaivattomasti. Selattuani pikaisesti läpi niiden ystävieni ystävät, joiden ystävistä voisin kuvitella löytyvän minun ystäviäni, oli ystävälistallani 18 nimeä. Ei huonosti, sanoisin. Muutamat eivät ole vielä vahvistaneet ystävyyttämme ja pari saattaa hylätä ystäväpyyntöni, koska uhkaan toistuvasti polttaa heidän talonsa, syistä joita en itsekään ymmärrä.
Tunsin itseni melko verkostoituneeksi. Tällainen ihan hyvännäköinen, nuori, työpaikalla ja arjessa sangen pidetty puhelias kaveri... Ei ihme, että Facebook avautuu minulle mukavana kanavana vakoilla tuttavieni elämää.
Silloin satuin klikkaamaan erään entisen luokkatoverini ystävälistaa. Ujo ja hiljainen, hiukan syrjäänvetäytyneen oloinen kaveri. Ei yleensä ollut äänessä, ellei ollut jotain todella painavaa sanottavaa. Suoraan sanottuna aika vastenmielinen ja inhottava tyyppi. 125 ystävää!
"No joo mitä vittua!" karjuin silmittömän raivon vallassa, sytyin palamaan, tartutin liekkini Facebookiin ja sitä myötä koko internetiin, muutuin elohopeaksi ja valuin maailmankaikkeuden kuumemittarin alaosaan tunkeutuen mittapään läpi suoraan minua pärskivänä kainalossaan pitävän kaikkivaltiaan elimistöön lamauttaen Jumalan sisäelimet, joka juuri ennen Jumalan uudelleensyntymistä aiheutti yhden halikkolaisen Mika-nimisen miehen lasagnen pohjaanpalamisen.
Fuck you, Facebook.
Fuck you.
11 kommenttia:
Voimme tehdä pakettisopimuksen, jossa blogisi lukemisen lisäksi toimin myös febarikaverinasi. Kuinka olisi 15 euroa lisää kuussa?
[Mitä, eikö Facebookia muka kutsuta koleasti Febariksi.]
OMG! LOL! Facerihan on niinq niin nollaseiska, ettex tajuu?
ha haa, äijä on mestoilla!
"Theodora-Gargamoil is 7 % sexy!" luin äitini "seinältä"
Mitä, onko sinulla jokin muukin äiti!? Siis minähän en ole Facebookissa eikä minulla näin ollen ole seinää, joten jos sun äitis seinällä roikkuu Theodora-Gargamoil, niin minä en silloin ole sun äitis, vaan pelkkä Sun äitis!!
(Poistuu identiteettikriisissään tuskasta ulvoen Turun yöhön.
Niin, olen tänäänkin Turussa, etkä vieläkään halua tavata minua, sinä lurjus!)
Vt, muru, ollaanks Facebook-kavereita? Jooks? :D
jos sä et äddää mua sun frendiks niin mä en tiedä mitä tapahtuu.. mä en tiedä.
en tiedä.
Oon kuullu yhestä tyypistä joka ei ädänny annareettaa ja nykyään se bunkkaa kybäl fisujen mestoil tai jotain sinne päin.
Tiedonanto. Lähetin kukkia, sidontaa ja pekonia herra varatoimittajalle, ihan kypermallisia vain.
Onnittelut myös harppauksestasi kehityksen eturintamaan. Tai pahoittelut, se voi olla kuin moolokin kita ajan nielemisessä, eikä anti ole ehkä kummoinen. Vähän kuin huono nainen, nielee kyllÄH
PA: Mistä rahoista minä silloin maksaisin Mitvitille siitä, ettei hän hauku minua jokaisessa blogipostauksessaan, joita hän tavattoman usein julkaisee?
Suruvaippa: Mutta mitä järkeä siihen olisi ollut liittyä silloin, kun se vielä oli cool ja esimerkiksi vain Schizo-Jannen tajuama juttu? No joo, voisi lähetellä Schizo-Jannelle helvetisti hatching eggsejä. Jeesus.
Pikku printti: Ha haa, meitsi on... Kai meitsi sit on mestoilla.
Sun äitis: Mikäli tuo et ole sinä, eikä se - ainakaan kuvan perusteella - ole oikeakaan äitini, niin kuka hitto se sitten on? Ja miksi minä kutsun häntä äidikseni?
Wilhelmiina & Annareetta: Mutta kuinka te voisitte lisätä minut febariystäväksenne? Minähän olen pelkkä internetissä kelluva nimimerkki, jonka takana ei ole mitään oikeaa henkilöä. Tämä on sellainen pulma, että tekisi mieli vain tappaa suunnaton kasa viattomia marsuja.
JK: Meitsi on mestoilla.
Varapygmi: Tattis, kuomaseni. Mikäli et tavattomasti loukkaannu, jätän mainitsematta asian blogissani ihan vain sen takia, että silloin joutuisin mainitsemaan kaikki muutkin blogit, jotka minulle tunnustuksia ovat antaneet... Ja, no, ne kaikki ovat aivan paskoja! Ha haa!
Meitsi menee nyt Facebookiin.
Hirmustun, tietenkin, mutta tapailen itse kirjoittamastani harmaasta raamatusta ajatusta, että kiittäminen eipi oo hääppööstä, jos sille odottaa jostain vastaan tai lykkää sillä toiselle velvoitteita.
Siksi vaikkapa toisten käyttämä näppärä lopetus "kiitos jo etukäteen" saattaa siepata ja aiheuttaa meitsin taholla nurjamielistä pyynnön hyljeksimistä, kerta.
Olikohan tässä sisältöä? Kiitos jo etukäteen, jos ymmärsit oikein.
Olin poissa. Mulle oli facebookissa jotain 105 requests. Mitä helvettiä niille pitää tehdä? Ja sitten mulla on sellaisia ystäviä, joiden tekemistä en ikinä-pikinä nevönä-evönä noteeraa, vaikka ne voittais bingolotossa tai jotain. Oikeesti. WTF.
Lähetä kommentti