Tänään tiistaina 08.01.2008 minä, Vt, yritin kommentoida Niilo Paasivirran Valtiotorni - Ainoa Oikea Blogi -internet-nettiblogin merkintää Lavastetun avaruusteknologian raja.
Nimimerkkini, sähköpostiosoitteeni ja blogini osoitteen niitä vaativiin kenttiin täytettyäni ratkaisin helmitaulun, kyynelkaasukranaatin ja hauen leukaluun avulla visaisen laskutehtävän, jonka tulisi ilmeisesti kertoa Valtiotornin huippuunsa viritetylle kommenttikoneistolle se, etten minä ole addresses involved in malicious or illegal activity, eli kuten silloin joskus sotien aikaan ruukattiin sanoa, spämmibotti.
Näin ei kuitenkaan ollut. Hyväntahtoista huumoria, lempeä ja pähkinäsuklaata tihkuvan kommentin kirjoitettuani eteeni aukeni sivu, jossa kerrottiin jonkun Bad Behavior security software -nimisen tyypin pitävän minua IT-kriminaalina ja muutenkin kai vähän löyhämoraalisena runkkarina, jolla ei ole kavereita. Jumanlauta!
Tuohduin asiasta niin, että päätin totella B. B. s. s.:a ja todella lähettää sähköpostia siihen osoitteeseen, johon se sähköpostia asian tiimoilta käski lähettää. (Ihan oikeasti, minä lähetin tällaisen asian takia sähköpostia. En tiedä mikä minuun meni. Ehkä menin vain hämilleni, kun viimein kaikkien näiden netissä vietettyjen vuosien jälkeen löysin jonkun jolle lähettää postia.)
Kirjoitin Niilo Paasivirralle pahantahtoista huumoria, ivaa ja jauhemaksaa tihkuvan sähköpostiviestin asiasta ja lähetin sen kulkemaan internetiä pitkin kohti hänen sähköpostiosoitettaan - ja herran tähden, sain takaisin automaattisen vastausviestin, joka ilmoitti, ettei sähköpostiani voitu toimittaa! (Ihan oikeasti, minä poistin siitä osoitteesta ne nospam-osat.)
Vaan eipä tiennyt automaattinen turvajärjestelmä, että minulla on hallussani ehkä yksi kybermaailman voimakkaimmista ja tavoitelluimmista aseista - oma blogi, jota lukee päivittäin varmasti suurinpiirtein ainakin melkein kymmenisen ihmistä.
Toivonkin nyt, Krapulablogin lukijat, tukeanne. Mikäli näette Niilo Paasivirran jossain - netissä, kaupassa, Lostarissa valomerkin jälkeen - kertokaa hänelle, ettäh en muuten malta odottaa sitä valtavaa tilaajaryöppyä, jonka tämä postaus Blogilistalla aiheuttaa. Kertokaa hänelle, että... Mitäköhän helvettiä minä yritin siihen postaukseen kommentoida?
(Ai niin, jälkeenpäin klikkailin Submit Comment -nappulaa nopeasti peräjälkeen vielä ainakin viisi kertaa testatakseni varmuuden vuoksi, josko nopea tyhjien ja nimettömien viestien tulo saisi vartijarobotin luulemaan minua tavalliseksi kommentoijaksi. Ei auttanut. Miksi sinä vihaat minua, Niilo?)
Nimimerkkini, sähköpostiosoitteeni ja blogini osoitteen niitä vaativiin kenttiin täytettyäni ratkaisin helmitaulun, kyynelkaasukranaatin ja hauen leukaluun avulla visaisen laskutehtävän, jonka tulisi ilmeisesti kertoa Valtiotornin huippuunsa viritetylle kommenttikoneistolle se, etten minä ole addresses involved in malicious or illegal activity, eli kuten silloin joskus sotien aikaan ruukattiin sanoa, spämmibotti.
Näin ei kuitenkaan ollut. Hyväntahtoista huumoria, lempeä ja pähkinäsuklaata tihkuvan kommentin kirjoitettuani eteeni aukeni sivu, jossa kerrottiin jonkun Bad Behavior security software -nimisen tyypin pitävän minua IT-kriminaalina ja muutenkin kai vähän löyhämoraalisena runkkarina, jolla ei ole kavereita. Jumanlauta!
Tuohduin asiasta niin, että päätin totella B. B. s. s.:a ja todella lähettää sähköpostia siihen osoitteeseen, johon se sähköpostia asian tiimoilta käski lähettää. (Ihan oikeasti, minä lähetin tällaisen asian takia sähköpostia. En tiedä mikä minuun meni. Ehkä menin vain hämilleni, kun viimein kaikkien näiden netissä vietettyjen vuosien jälkeen löysin jonkun jolle lähettää postia.)
Kirjoitin Niilo Paasivirralle pahantahtoista huumoria, ivaa ja jauhemaksaa tihkuvan sähköpostiviestin asiasta ja lähetin sen kulkemaan internetiä pitkin kohti hänen sähköpostiosoitettaan - ja herran tähden, sain takaisin automaattisen vastausviestin, joka ilmoitti, ettei sähköpostiani voitu toimittaa! (Ihan oikeasti, minä poistin siitä osoitteesta ne nospam-osat.)
Vaan eipä tiennyt automaattinen turvajärjestelmä, että minulla on hallussani ehkä yksi kybermaailman voimakkaimmista ja tavoitelluimmista aseista - oma blogi, jota lukee päivittäin varmasti suurinpiirtein ainakin melkein kymmenisen ihmistä.
Toivonkin nyt, Krapulablogin lukijat, tukeanne. Mikäli näette Niilo Paasivirran jossain - netissä, kaupassa, Lostarissa valomerkin jälkeen - kertokaa hänelle, ettäh en muuten malta odottaa sitä valtavaa tilaajaryöppyä, jonka tämä postaus Blogilistalla aiheuttaa. Kertokaa hänelle, että... Mitäköhän helvettiä minä yritin siihen postaukseen kommentoida?
(Ai niin, jälkeenpäin klikkailin Submit Comment -nappulaa nopeasti peräjälkeen vielä ainakin viisi kertaa testatakseni varmuuden vuoksi, josko nopea tyhjien ja nimettömien viestien tulo saisi vartijarobotin luulemaan minua tavalliseksi kommentoijaksi. Ei auttanut. Miksi sinä vihaat minua, Niilo?)
6 kommenttia:
Ihmeellinen tunne. Vt, olen ylpeä sinusta, vaikken edes tiedä mitä aiot sanoa.
Määkin olen susta ylpeä ja kun nään niilon otan asian puheeksi. Haastattelen häntä ja ilmoitan kaiken saamani tiedon täällä krapulaplokissa sitten!
mä en tajuu.
miks?
Saara ja Kata: Frouvat hei, tämä tuntuu nyt hiukan sellaiselta tilanteelta, kun toivonsa menettänyt äiti sanoo kyynelsilmin omiin jalkoihinsa kompastuneelle vähäjärkiselle lapselleen keskellä kävelykilpailua: "Älä välitä, kyllä minä silti olen sinusta ylpeä... tavallaan." Mutta kiitoksia silti!
Annareetta: Me lienemme ainoat, jotka eivät tajua. Mutta hei, ainahan voi ottaa kasvoilleen tietäväisen ilmeen, hymyillä vinosti ja sanoa vähän epävarmalla äänellä: "Aaa... Joo, nyt mä tajusin!"
Kansa vaatii tietää mitä olisit kirjoittanut!
Kuules just näin oli tilanne räkänokka!
Lähetä kommentti