Ystävänpäivä, tuo kadonneen toivon ja löydetyn katkeruuden irstas ja mätä pyhä, lähenee meitä jälleen kaiken tuhoavan tulitsunami-aallon lailla.
Koska Krapulablogin joskus niin viriili, nyttemmin lähinnä seniili nuorekas toimitus viettää ystävänpäivänsä aika lailla vain töissä ja nukkuen, lienee tänä vuonna soveliasta tarjota lukijoille eduskunnan ahdistelukohu huomioiden ennuste siitä, minkälainen minun ystävänpäivätyöpäivästäni mitä luultavimmin tulee. Tekstistä saa poimia ideoita omaan ystävänpäivään, mies- ja naisobjektit! (Muita vallan erinomaisia tapoja ystävänpäivän viettämiseksi löytyy viime vuoden postauksesta.)
Työpäivän voi katsoa alkaneeksi siitä hetkestä lähtien, kun silmät puoliummessa astun linja-auton sykähdyttävään lämpöön, matkalle kohti sitä kirottua pistettä joka imee elämästäni kaiken valon, mutta jonka ruokalasta toisaalta saa tosi hyviä panineja.
Kun parin pysäkin jälkeen viereeni istuu se toimiston puolella työskentelevä tyttö, joka joinakin päivinä on maanisen iloinen ja toisina hiljainen kuin mitvit sukupuolitautiklinikalla, on aika tehdä ensimmäinen ystävänpäiväsiirto: Hyvän ystävänpäivän toivottaminen. Toisaalta vieressä istuvalla tytöllä näyttäisi - ei sillä että olisin vilkaissut! - olevan takin, paidan ja jopa rintaliiviensä alla ihmisnaaraan rinnat. Kamoon, saa sen sanoa - naisilla usein on rinnat.
Tällöin mieleen väkisinkin juolahtaa, että hyvän ystävänpäivän toivottamisen saattaisi joku tulkita pyrkimykseksi nähdä kyseisen naisen rinnat lähempää ja ehkä hieman vähemmän peitettyinä. Joten parempi olla sanomatta mitään. (Itse asiassa kun pohdin asiaa tarkemmin, minä todella pyrkisin lopulta siihen. Hämmentävää.)
"Hyvää ystävänpäivää moi", nainen heläyttää iloisesti istuutuessaan viereeni. "Hrmpgnffhrinnatgnah", vastaan.
Työpäivän viralliseen alkuun on kaksikymmentä minuuttia ja saavun taukohuoneeseen, jossa tarkoitukseni on juoda kuppi herkullista automaattikahvia. Istuudun työtovereideni pöytään tervehtien ja nappaan jonkun edestä päivän lehden. "Se on ystävänpäivä sitten tänään", kuulen naisäänen sanovan viistosti minua vastapäätä. Havahdun tavallisesta työpäivän alku -fantasiastani (olen juuri polttanut liekinheittimellä koko maailman ja grillaan sen hiipuvassa hiilloksessa Euroopan kokoisia vaahtokarkkeja) ja katson hämilläni kysymyksen esittäjää. "Mitä tarkoitat, sinä kanssani tasa-arvoinen henkilö, jota kunnioitan ihmisenä ja työtoverina?" kysyn varuillani ja vetäydyn hieman taaksepäin.
"Että mitenkäs ajattelit päivää viettää? Yrität vaan ratkoa niitä sudokuja hakkaamalla lehteä raivoisasti harpilla kuten tavallisesti, vai?" kysyy nainen ja sekoittaa teekuppiaan hymyillen kainosti. Kun nyt tarkemmin häntä katselen, me voisimme oikeastaan harrastaa joskus seksiä.
Tässä vaiheessa minut pelastaa mahdolliselta ahdistelusyytteeltä toinen naispuolinen työtoverini, joka aina tämän toisen puhuessa minulle vaikuttaa mustasukkaiselta, mutta joka ei silti ikinä lämpene lauantaiöisin suorittamilleni "Hei sshhä oot voitaisko me hheaohu" -soitoille. Koska hei, lauantaiöisin saa soitella. Silloin ei olla töissä.
"Nyt mennään, Tenor-Samedi, tupakalle!" huudahtaa hän tekopirteästi ja tarttuu ranteeseeni vetäen minut perässään niin, että kädessäni vielä puolillaan olevasta kahvikupista lentelee kahvia valtavissa kaarissa lattialle.
"Tuo on sitten ärsyttävä ämmä", avaa nainen keskustelun könyttyämme tupakkapaikalle. "Mmnngh, hmm...mph", myöntelenkieltelen neutraalilla äänellä ja puhaltelen suustani ydinsukellusveneen mallisia savukuvioita.
"Se kuvittelee kaikkien miesten pitävän siitä ja puhuu pahaa kaikista naisista", jatkaa hän ja katsoo minuun tukea hakien. Mutta minä en tiedä mitä sanoa, sillä toista naista parjatessani antaisin ymmärtää olevani samaa mieltä tämän toisen kanssa, jolloin saattaisin vaikuttaa siltä, että haluan olla samaa mieltä hänen kanssaan vain saadakseni häneltä seksiä. Vaikka me olemme kyllä molemmat sangen viehättäviä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, kyllä me varmasti jossakin vaiheessa tulemme harrastamaan toistemme seurassa seksiä.
"Hyvää ystävänpäivää!" kirkaisen paniikinomaisesti falsetissa ja kiiruhdan aloittamaan päivän työni.
Reilun tunnin töitä hiki hatussa pakoiltuani työpisteeni ääreen kävelee eräs pitkään kanssani työskennellyt saman ikäinen naispuolinen työystäväni, jonka kanssa olemme joskus harvoin ravintolasta yhtä aikaa poistuttuamme siirtyneet samaa matkaa pois. "Hyvää ystävänpäivää", sanoo hän ja ojentaa minulle käsin väkertämänsä kauniin kortin, josta en pidä, mutta joka silti saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Tässä vaiheessa menen solmuun: Voinko käyttäytyä häntä kohtaan spontaanin epäsoveliaasti, kuten tapani yleensä on, koska oletan, ettei hän koe sitä loukkaavaksi? Entä jos olen väärässä? Tai entä jos joku hillittyä hakkailuamme katseleva kokee olonsa epämukavaksi, luultavasti tosin vain koska hänellä ei ole moiseen mahdollisuutta, mutta välttämättä ei?
Päätän pelata varman päälle ja revin kumeasti karjuen palasiksi hänen minulle antamansa ystävänpäiväkortin. Tämän jälkeen sytytän kortinkappaleet liekkeihin, sammutan ne pomppimalla niiden päällä ja viimeistelen työni ampumalla pari hätärakettia ilmaan. Huh, se oli lähellä! Melkein jouduin kohtaamaan itseni ja miettimään, miten minun, aikuisen ihmisen, tulisi osata missäkin tilanteessa käyttäytyä!
Päätän pysytellä poissa vaikeuksista ja keskittyä pelkästään työhöni loppupäivän ajan. Viimeisellä tunnilla tunnen kuitenkin yhtäkkiä kädet molemmilla hartioillani ja kuulen erään varmasti kuuttakymmentä lähenevän jo pitkään minua omituisesti katselleen rouvan lähes kuiskaavan korvaani: "Kuule, kun meillä tuolla ylhäällä ei nyt se uusi valtavan suuri ja miehistä arvovaltaa totellakseen vaativa vaarallinen kone toimi, niin ehtisitköhän sä tulla katsomaan sitä?" Tämän jälkeen hän painautuu hetkeksi selkääni vasten ja lipuu sitten elefantin notkeudella pois luotani auringonlaskuun, joka toivottavasti polttaa hänet hengiltä.
Minun on saatava asia pois mielestäni, joten pakon edessä hylkään pelkoni ahdistelusyytteistä. Käyn toivottamassa hyvää ystävänpäivää linja-autossa vieressäni aina istuvalle naiselle ja toljotan samalla hänen rintojaan. Käväisen juttelemassa kahvipöydässä minulle puhuneelle naiselle ja hänen puhuttuaan pahaa minua kosketelleesta vanhemmasta naisesta taputan häntä päälaelle.
Haen humalaisten puheluideni kohteeksi usein joutuvan naisen kanssani tupakoimaan ja yritän hieman kierrellen tiedustella häneltä, josko me voisimme joskus harrastaa seksiä, koska tulin jo bloganneeksi aiheesta. Lopuksi käyn kiittämässä lähintä työtoveriani ystävänpäiväkortista ja jään hetkeksi keskustelemaan hänen kanssaan siitä, miten kaikkien pitäisi työpaikoillaan harrastaa seksiä keskenään, koska silloin ilmapiiri olisi paljon vapaampi.
Hämmennyksekseni kaikki keskustelukumppanini vaikuttavat vilpittömän iloisilta, eivät lainkaan vaivaantuneilta tai ahdistelluilta - vaikka minä vain menin vaistojeni varassa, edes miettimättä, onko käytökseni soveliasta.
Silloin tajuan sen, mikä minun olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten:
Tietyt rajat huomioiden ei ole periaatteessa väliä sillä mitä tekee, vaan pikemminkin sillä, miten sen tekee ja kenelle. Eli siis me nuoret ja ihan siedettävän näköiset ihmisihmeet voimme kouria ja flirttailla toistemme kanssa miten lystäämme, koska markkina-arvoteoria ajaa meidät joka tapauksessa yhteen. Ja ne vanhat ja rumat paarmat jäävät ikuisesti yksin ja saavat ahdistelusyytteitä, elleivät nyt sitten rouhi toisiaan, mikä on ajatuksenakin kuvottava, hahhahhaaha
Koska Krapulablogin joskus niin viriili, nyttemmin lähinnä seniili nuorekas toimitus viettää ystävänpäivänsä aika lailla vain töissä ja nukkuen, lienee tänä vuonna soveliasta tarjota lukijoille eduskunnan ahdistelukohu huomioiden ennuste siitä, minkälainen minun ystävänpäivätyöpäivästäni mitä luultavimmin tulee. Tekstistä saa poimia ideoita omaan ystävänpäivään, mies- ja naisobjektit! (Muita vallan erinomaisia tapoja ystävänpäivän viettämiseksi löytyy viime vuoden postauksesta.)
Työpäivän voi katsoa alkaneeksi siitä hetkestä lähtien, kun silmät puoliummessa astun linja-auton sykähdyttävään lämpöön, matkalle kohti sitä kirottua pistettä joka imee elämästäni kaiken valon, mutta jonka ruokalasta toisaalta saa tosi hyviä panineja.
Kun parin pysäkin jälkeen viereeni istuu se toimiston puolella työskentelevä tyttö, joka joinakin päivinä on maanisen iloinen ja toisina hiljainen kuin mitvit sukupuolitautiklinikalla, on aika tehdä ensimmäinen ystävänpäiväsiirto: Hyvän ystävänpäivän toivottaminen. Toisaalta vieressä istuvalla tytöllä näyttäisi - ei sillä että olisin vilkaissut! - olevan takin, paidan ja jopa rintaliiviensä alla ihmisnaaraan rinnat. Kamoon, saa sen sanoa - naisilla usein on rinnat.
Tällöin mieleen väkisinkin juolahtaa, että hyvän ystävänpäivän toivottamisen saattaisi joku tulkita pyrkimykseksi nähdä kyseisen naisen rinnat lähempää ja ehkä hieman vähemmän peitettyinä. Joten parempi olla sanomatta mitään. (Itse asiassa kun pohdin asiaa tarkemmin, minä todella pyrkisin lopulta siihen. Hämmentävää.)
"Hyvää ystävänpäivää moi", nainen heläyttää iloisesti istuutuessaan viereeni. "Hrmpgnffhrinnatgnah", vastaan.
*
Työpäivän viralliseen alkuun on kaksikymmentä minuuttia ja saavun taukohuoneeseen, jossa tarkoitukseni on juoda kuppi herkullista automaattikahvia. Istuudun työtovereideni pöytään tervehtien ja nappaan jonkun edestä päivän lehden. "Se on ystävänpäivä sitten tänään", kuulen naisäänen sanovan viistosti minua vastapäätä. Havahdun tavallisesta työpäivän alku -fantasiastani (olen juuri polttanut liekinheittimellä koko maailman ja grillaan sen hiipuvassa hiilloksessa Euroopan kokoisia vaahtokarkkeja) ja katson hämilläni kysymyksen esittäjää. "Mitä tarkoitat, sinä kanssani tasa-arvoinen henkilö, jota kunnioitan ihmisenä ja työtoverina?" kysyn varuillani ja vetäydyn hieman taaksepäin.
"Että mitenkäs ajattelit päivää viettää? Yrität vaan ratkoa niitä sudokuja hakkaamalla lehteä raivoisasti harpilla kuten tavallisesti, vai?" kysyy nainen ja sekoittaa teekuppiaan hymyillen kainosti. Kun nyt tarkemmin häntä katselen, me voisimme oikeastaan harrastaa joskus seksiä.
Tässä vaiheessa minut pelastaa mahdolliselta ahdistelusyytteeltä toinen naispuolinen työtoverini, joka aina tämän toisen puhuessa minulle vaikuttaa mustasukkaiselta, mutta joka ei silti ikinä lämpene lauantaiöisin suorittamilleni "Hei sshhä oot voitaisko me hheaohu" -soitoille. Koska hei, lauantaiöisin saa soitella. Silloin ei olla töissä.
"Nyt mennään, Tenor-Samedi, tupakalle!" huudahtaa hän tekopirteästi ja tarttuu ranteeseeni vetäen minut perässään niin, että kädessäni vielä puolillaan olevasta kahvikupista lentelee kahvia valtavissa kaarissa lattialle.
"Tuo on sitten ärsyttävä ämmä", avaa nainen keskustelun könyttyämme tupakkapaikalle. "Mmnngh, hmm...mph", myöntelenkieltelen neutraalilla äänellä ja puhaltelen suustani ydinsukellusveneen mallisia savukuvioita.
"Se kuvittelee kaikkien miesten pitävän siitä ja puhuu pahaa kaikista naisista", jatkaa hän ja katsoo minuun tukea hakien. Mutta minä en tiedä mitä sanoa, sillä toista naista parjatessani antaisin ymmärtää olevani samaa mieltä tämän toisen kanssa, jolloin saattaisin vaikuttaa siltä, että haluan olla samaa mieltä hänen kanssaan vain saadakseni häneltä seksiä. Vaikka me olemme kyllä molemmat sangen viehättäviä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, kyllä me varmasti jossakin vaiheessa tulemme harrastamaan toistemme seurassa seksiä.
"Hyvää ystävänpäivää!" kirkaisen paniikinomaisesti falsetissa ja kiiruhdan aloittamaan päivän työni.
*
Reilun tunnin töitä hiki hatussa pakoiltuani työpisteeni ääreen kävelee eräs pitkään kanssani työskennellyt saman ikäinen naispuolinen työystäväni, jonka kanssa olemme joskus harvoin ravintolasta yhtä aikaa poistuttuamme siirtyneet samaa matkaa pois. "Hyvää ystävänpäivää", sanoo hän ja ojentaa minulle käsin väkertämänsä kauniin kortin, josta en pidä, mutta joka silti saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Tässä vaiheessa menen solmuun: Voinko käyttäytyä häntä kohtaan spontaanin epäsoveliaasti, kuten tapani yleensä on, koska oletan, ettei hän koe sitä loukkaavaksi? Entä jos olen väärässä? Tai entä jos joku hillittyä hakkailuamme katseleva kokee olonsa epämukavaksi, luultavasti tosin vain koska hänellä ei ole moiseen mahdollisuutta, mutta välttämättä ei?
Päätän pelata varman päälle ja revin kumeasti karjuen palasiksi hänen minulle antamansa ystävänpäiväkortin. Tämän jälkeen sytytän kortinkappaleet liekkeihin, sammutan ne pomppimalla niiden päällä ja viimeistelen työni ampumalla pari hätärakettia ilmaan. Huh, se oli lähellä! Melkein jouduin kohtaamaan itseni ja miettimään, miten minun, aikuisen ihmisen, tulisi osata missäkin tilanteessa käyttäytyä!
*
Päätän pysytellä poissa vaikeuksista ja keskittyä pelkästään työhöni loppupäivän ajan. Viimeisellä tunnilla tunnen kuitenkin yhtäkkiä kädet molemmilla hartioillani ja kuulen erään varmasti kuuttakymmentä lähenevän jo pitkään minua omituisesti katselleen rouvan lähes kuiskaavan korvaani: "Kuule, kun meillä tuolla ylhäällä ei nyt se uusi valtavan suuri ja miehistä arvovaltaa totellakseen vaativa vaarallinen kone toimi, niin ehtisitköhän sä tulla katsomaan sitä?" Tämän jälkeen hän painautuu hetkeksi selkääni vasten ja lipuu sitten elefantin notkeudella pois luotani auringonlaskuun, joka toivottavasti polttaa hänet hengiltä.
Minun on saatava asia pois mielestäni, joten pakon edessä hylkään pelkoni ahdistelusyytteistä. Käyn toivottamassa hyvää ystävänpäivää linja-autossa vieressäni aina istuvalle naiselle ja toljotan samalla hänen rintojaan. Käväisen juttelemassa kahvipöydässä minulle puhuneelle naiselle ja hänen puhuttuaan pahaa minua kosketelleesta vanhemmasta naisesta taputan häntä päälaelle.
Haen humalaisten puheluideni kohteeksi usein joutuvan naisen kanssani tupakoimaan ja yritän hieman kierrellen tiedustella häneltä, josko me voisimme joskus harrastaa seksiä, koska tulin jo bloganneeksi aiheesta. Lopuksi käyn kiittämässä lähintä työtoveriani ystävänpäiväkortista ja jään hetkeksi keskustelemaan hänen kanssaan siitä, miten kaikkien pitäisi työpaikoillaan harrastaa seksiä keskenään, koska silloin ilmapiiri olisi paljon vapaampi.
Hämmennyksekseni kaikki keskustelukumppanini vaikuttavat vilpittömän iloisilta, eivät lainkaan vaivaantuneilta tai ahdistelluilta - vaikka minä vain menin vaistojeni varassa, edes miettimättä, onko käytökseni soveliasta.
*
Silloin tajuan sen, mikä minun olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten:
Tietyt rajat huomioiden ei ole periaatteessa väliä sillä mitä tekee, vaan pikemminkin sillä, miten sen tekee ja kenelle. Eli siis me nuoret ja ihan siedettävän näköiset ihmisihmeet voimme kouria ja flirttailla toistemme kanssa miten lystäämme, koska markkina-arvoteoria ajaa meidät joka tapauksessa yhteen. Ja ne vanhat ja rumat paarmat jäävät ikuisesti yksin ja saavat ahdistelusyytteitä, elleivät nyt sitten rouhi toisiaan, mikä on ajatuksenakin kuvottava, hahhahhaaha
haha hahhaahhahhaaah!
Hahhahhaaahahahahhaahhahah haha
hah!
Hyvää ystävänpäivää!
9 kommenttia:
Hyvää päivää!
<3
Jykevää tasa-arvotekstiä. Saanko lainata pysyvään lähestymiskäyttöön tämän: "Mitä tarkoitat, sinä kanssani tasa-arvoinen henkilö, jota kunnioitan ihmisenä ja työtoverina?"?
Muistan muuten kerran kohteliaasti kysyneeni saanko katsella naisen rintoja. Vastaus oli hämmentävä: "Joo ja kyllä sä niitä jo katsoitkin, mä näin." Kerroin ettei puolisokea näe katsoa ilman silmälaseja. Voi sitä hetken huumaa.
Varapygmi, kaikki tässä blogissa esiintyvä on mitä luultavimmin jo lainattu jostain, joten näe parhaaksi tehdä kuten teet.
Meinasin muuten melkein kirjoittaa tasa-arvotekstiä, mutta ajatus katkesi jo ensimmäisen kappaleen jälkeen ja oli kiire nukkumaan.
"hiljainen kuin mitvit sukupuolitautiklinikalla".
Valhetta ja eksytystä!
Minä pidän kunnia-asianani aina sukupuolitautiklinikalla vieraillessani liihottaa ympäriinsä housuitta ja kailottaa kuinka "tällä kertaa tämä kukkakaali on suurempi kuin koskaan. Jes! Jes! Jesjesjes!"
Myönnettäköön, tuo "jes" on kyllä vähän noloa.
Kuuttakymppiä lähenevänä rouvana paheksun suunnattomasti tekstisi ilmeistä ikärasismia! Onneksi kaiken maailman märkäkorvien kuvottavuuskäsityksiä ei tarvitse ottaa ihan todesta. Lähdenkin tästä rouhimaan (Gorba tosin meni jo nukkumaan, mutta ehkä sen vielä saisi herätettyä, jos oikein yrittäisi.)
Hyvää ystävänpäivää!
PS jo useita viikkoja yleisin hakusana, jolla blogiini on päädytty, on ollut ystävänpäivänruno. Vähänks olen hihitellyt, kun olen miettinyt, miten etsijät ovat reagoineet löydettyään sieltä (viimevuotiset) Vt:n ystävänpäivänrunot! Ihan ääneen lausuttuina.
Itse käydessäni sukupuolitautien klinikalla tapaan aina välillä rykäistä ja sanoa kovaan ääneen "hoh hoijaa, niin sitä piti vaan taas tännekin tulla kun sain suojaamatonta seksiä". Sitten menen vastaanottohuoneeseen ja kahmin reteästi mukaani taskujen täydeltä niitä halpiskondoomeja, jotka eivät kestä hevon vittua. Hetkinen, saatanko itseni outoon valoon sanoessani noin?
niin no, eikös hevon vittu ole yhdyssana?
ei se välttämättä ole. olen vaan aamupäissään. ja se on yhdyssana.
schmitvit ja Joonas: Minulla on tapana sukupuolitautiklinikalla käydessäni "vastata" puhelimeeni, joka ei oikeasti soi. Mielikuvitellulle juttukumppanilleni kerron olevani sukupuolitautiklinikalla, koska harrastin seksiä samaan aikaan neljän naisen ja aasin kanssa.
Tämän jälkeen lähden kotiin, koska eipä niistä sukupuolitaudeista minulle pahemmin vaaraa ole, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Jep, minulla on suojaavia teräsgeenejä, jotka sallivat seksin harrastamisen neljän naisen ja aasin kanssa ilman suojausta.
Sun äitis: Minä nyt vain olen tällainen jukuripää, jonka juttuja ei kannata ottaa niin tosissaan. Tosin silloin minä kyllä masennun ja viiltelen ranteitani.
Ihmettelinkin, miten tänne yhtäkkiä päädytään niin kovasti sinun blogisi kautta. Kyllä niitä linkkejä sitten vain aika moni klikkailee.
Annareetta: Ei se välttämättä ole.
Lähetä kommentti