On kummallista, miten tiskivuori muodostuu tiskipöydälle aina uudestaan, vaikka joka tiskauskerran jälkeen sitä sopii häiriintyneistä sivupersoonistaan terveimmän kanssa, että jatkossa sitten tiskataan astiat heti käytön jälkeen tai viimeistään vielä samana päivänä...
Oho, aika hyvä läppä tiskata öljyinen lautanen ensimmäisenä... Nyt kaikista muista astioista tulee öljyisiä, mikä toisaalta saa ne kiiltämään, mikä ehkä saa vieraat luulemaan, että ne olisivat puhtaita...
Hassua, mutta niin paljon kuin tiskaamista vihaankin, usein tiskatessa sitä tuntee olonsa yllättävän onnelliseksi... Saisikohan tästä jonkinlaisen iskurepliikin? Ehkä jossakin humanistien bileissä voisi natsata, kun äkkiarvaamatta kertoisi värisevällä äänellä olevansa onnellisimmillaan tiskatessaan kymmenen aikaan illalla, sivukorvalla Sueden Coming up -levyä kuunnellen, sivukädellä masturboidÄh
Jokin tuossa Itävallan insesti-isä-isoisässä epäilyttää, mutten keksi mikä hänessä minua vaivaa... Ehkä nuo viikset? Todella, todella mauttomat... Vai johtuisiko se jostakin, mitä hän on tehnyt... En kykene tarttumaan ajatuksiin, perhosia...
Mutta äärettömän surullinen juttu, kerta kaikkiaan... Eikä tällaista oikein saa poispyyhittyä edes sillä, että ajattelee kaikkia vähintään neljä kertaa päivässä nälkään kuolevia ja muuten kärsiviä lapsia - eihän heidän kärsimyksensä, olkoonkin vain laajempi ongelma, auta Itävallan tapauksessa mitenkään... Kärsimyksen määrä maailmassa on rajaton - mutta vastapainona niin on myös rakkauden. Anteeksi, sanoinko rakkauden? Tarkoitin pekonikääretorttujen. Kärsimyksen ja pekonikääretorttujen määrä maailmassa on rajaton...
Viehättävää, miten tällaista pinttynyttä tomaattijuustokastike-lautasta hinkatessa sameassa vedessä näkyy vain äkkinäisiä tomaattikastikepurkauksia, jotka kieppuvat lavuaarin keskivaiheilla hetken laskeutuen lopulta pohjaan, kuin harppuunan kylkeensä saanut ja kuollut sukeltaja... Pieniä lavuaarissani polskuttelevia harppuunakylkisiä sukeltajia...
Missä vaiheessa Matti Vanhanen muuttui vastenmielisestä ahdaskatseisesta poliitikosta tuoksi surullisenhupaisaksi ihmishaaskaksi, joka ei vieläkään tunnu tajuavan, miten kaikki muut hänelle nauravat - ja mikä hälyttävintä, tekikö hän sen tahallaan..?
Jos saisin valita lasagnevuoan, tomaattisoseisen kattilan ja Cate Blanchettin väliltä, tiskaisin mieluiten Cate Blanch... Hetkinen, eihän tuo tarkoita mitään...
Jani näyttäisi taas kirjoittavan blogiaan... Hänen kommenttilaatikossaan käyty keskustelu blogidzhafuckstanin menneistä ajoista kirvoitti mieleeni muiston siitä, kun entinen blogini oli silloisen Pinserin listan, nykyisen Blogilistan kärkituntumassa... Tai ainakin kolmenkympin hujakoilla... Eikö muuten olekin aika hassua, että tämä tapahtui juuri silloin, kun silloinen Sellisti, nykyinen Harmaa hattu kirjoitti blogiini muutaman postauksen..?
Halloumijuustoa... Se on niin hyvää, että se ei edes sotke lautasia...
Korkein oikeus on määrännyt, ettei varusmiehiä saisi laskea väsyneinä lomille... Eikö tästä koidu puolustusvoimille kohtuuttomasti vaivaa ja kustannuksia, kun heidän on nyt palkattava lisää henkilökuntaa pitämään huolta siitä, etteivät varusmiehet pelaa edellisenä päivänä kasarmilla koko yötä GTA IV -pleikkaripeliä sipsejä ja karkkia mässyttäen..? No jaa, ehkä meillä ei ole varaa valittaa mistään niin pitkään, kun asenneilmastomme on niin hyvä, että kaikkia hyödyttävään siviilipalvelukseen menijöitä katsotaan kieroon... Vanhusten vaippoja vaihtelevat laiskat vastuunpakoilijat...
Rakkaus on hieman kuin tiskiaine - kun sitä ruiskuttaa kuuman veden joukkoon ja harjaa vedessä sen jälkeen tiskejä, ne puhdistuvat... Hmm, taidan puhua tiskiaineesta, enkä rakkaudesta...
Minä olen liian nuori tietämään tiskiaineesta mitään... Mutta toisaalta erektioni on kuin 75-vuotiaalla...
Oho, aika hyvä läppä tiskata öljyinen lautanen ensimmäisenä... Nyt kaikista muista astioista tulee öljyisiä, mikä toisaalta saa ne kiiltämään, mikä ehkä saa vieraat luulemaan, että ne olisivat puhtaita...
Hassua, mutta niin paljon kuin tiskaamista vihaankin, usein tiskatessa sitä tuntee olonsa yllättävän onnelliseksi... Saisikohan tästä jonkinlaisen iskurepliikin? Ehkä jossakin humanistien bileissä voisi natsata, kun äkkiarvaamatta kertoisi värisevällä äänellä olevansa onnellisimmillaan tiskatessaan kymmenen aikaan illalla, sivukorvalla Sueden Coming up -levyä kuunnellen, sivukädellä masturboidÄh
Jokin tuossa Itävallan insesti-isä-isoisässä epäilyttää, mutten keksi mikä hänessä minua vaivaa... Ehkä nuo viikset? Todella, todella mauttomat... Vai johtuisiko se jostakin, mitä hän on tehnyt... En kykene tarttumaan ajatuksiin, perhosia...
Mutta äärettömän surullinen juttu, kerta kaikkiaan... Eikä tällaista oikein saa poispyyhittyä edes sillä, että ajattelee kaikkia vähintään neljä kertaa päivässä nälkään kuolevia ja muuten kärsiviä lapsia - eihän heidän kärsimyksensä, olkoonkin vain laajempi ongelma, auta Itävallan tapauksessa mitenkään... Kärsimyksen määrä maailmassa on rajaton - mutta vastapainona niin on myös rakkauden. Anteeksi, sanoinko rakkauden? Tarkoitin pekonikääretorttujen. Kärsimyksen ja pekonikääretorttujen määrä maailmassa on rajaton...
Viehättävää, miten tällaista pinttynyttä tomaattijuustokastike-lautasta hinkatessa sameassa vedessä näkyy vain äkkinäisiä tomaattikastikepurkauksia, jotka kieppuvat lavuaarin keskivaiheilla hetken laskeutuen lopulta pohjaan, kuin harppuunan kylkeensä saanut ja kuollut sukeltaja... Pieniä lavuaarissani polskuttelevia harppuunakylkisiä sukeltajia...
Missä vaiheessa Matti Vanhanen muuttui vastenmielisestä ahdaskatseisesta poliitikosta tuoksi surullisenhupaisaksi ihmishaaskaksi, joka ei vieläkään tunnu tajuavan, miten kaikki muut hänelle nauravat - ja mikä hälyttävintä, tekikö hän sen tahallaan..?
Jos saisin valita lasagnevuoan, tomaattisoseisen kattilan ja Cate Blanchettin väliltä, tiskaisin mieluiten Cate Blanch... Hetkinen, eihän tuo tarkoita mitään...
Jani näyttäisi taas kirjoittavan blogiaan... Hänen kommenttilaatikossaan käyty keskustelu blogidzhafuckstanin menneistä ajoista kirvoitti mieleeni muiston siitä, kun entinen blogini oli silloisen Pinserin listan, nykyisen Blogilistan kärkituntumassa... Tai ainakin kolmenkympin hujakoilla... Eikö muuten olekin aika hassua, että tämä tapahtui juuri silloin, kun silloinen Sellisti, nykyinen Harmaa hattu kirjoitti blogiini muutaman postauksen..?
Halloumijuustoa... Se on niin hyvää, että se ei edes sotke lautasia...
Korkein oikeus on määrännyt, ettei varusmiehiä saisi laskea väsyneinä lomille... Eikö tästä koidu puolustusvoimille kohtuuttomasti vaivaa ja kustannuksia, kun heidän on nyt palkattava lisää henkilökuntaa pitämään huolta siitä, etteivät varusmiehet pelaa edellisenä päivänä kasarmilla koko yötä GTA IV -pleikkaripeliä sipsejä ja karkkia mässyttäen..? No jaa, ehkä meillä ei ole varaa valittaa mistään niin pitkään, kun asenneilmastomme on niin hyvä, että kaikkia hyödyttävään siviilipalvelukseen menijöitä katsotaan kieroon... Vanhusten vaippoja vaihtelevat laiskat vastuunpakoilijat...
Rakkaus on hieman kuin tiskiaine - kun sitä ruiskuttaa kuuman veden joukkoon ja harjaa vedessä sen jälkeen tiskejä, ne puhdistuvat... Hmm, taidan puhua tiskiaineesta, enkä rakkaudesta...
Minä olen liian nuori tietämään tiskiaineesta mitään... Mutta toisaalta erektioni on kuin 75-vuotiaalla...
7 kommenttia:
Minä olen tiskatessani aina vihainen, mutta sitä joskus peräti seuraavaan päivään saakka jatkuvaa jälkihehkua ei voita mikään.
Paitsi tietysti pekonikääretorttu.
Ai hitto, tämä postaus inspiroikin minut tiskaamaan heti tämän kommentin jätettyäni. Tämä, ja muisto viimeksi tiskatessani tuoksuneesta, kaksi viikkoa liossa olleesta lättytaikinakulhosta.
Ha! Päivitit.
Matti Vanhasesta ei voi edes tehdä poliittista satiiria, koska hän on niin säälittävä parodia itsestään.
Minäkin olin vanhalla blogilistalla parhaan sadan joukossa ja nyt tuhannäh
Tiskaaminen on siksi ihanaa, että
a) se on laiskan ihmisen tapa olla ahkera - saa seisoa flegmaattisena paikallaan, ja silti tulee samalla siistiä (toisin kuin esim. imuroidessa, jossa joutuu huhkimaan ihan hiessä päin!); ja
b) tuntuu niin mukavalta lilluttaa käsiään lämpimässä vedessä saippuavaahdon seassa (jos onnistuu olemaan huomioimatta kaiken sen ruoanjätteen, mitä siellä seassa myös lilluu).
Onneksi meillä on kuitenkin astianpesukone.
Ja Matti Vanhanen. *huoh* Olisipa se tajunnut pysyä harmaana ja tylsänä ja huomaamattomana (mikä on aika hyvin onnistuttu, kun tyyppi on kumminkin pääministeri!). Mutta ei. Nyt se on jotenkin ällö ja naurettava ja samalla jäykkä autoritäärinen jäänne jostain Kekkosen kaudelta. Sellainen omituinen Kanervan ja Lipposen välimuoto...
Poskitistaus! Että olen kade, kun älysit käyttää tämän aiheen. Voisiko siitä tehdä meemin?
Mitä pääministeriin tulee, hän havittelee tiämmä Playgirliin, kun on otattanut itsestään jo topless-kuvia. "Maistakaa tätä! Tätä peliä voi pelata vaikka kaksi."
Jani: Pekonikääretorttulautasen tiskaamisen jälkeinen jälkihehku... Oijoijoijoi!
Jenni: Niinpä minä tein, päivitin - ja nyt Blogilistakin huomasi sen. Vain muutaman päivän myöhässä.
Polkadot: Mutta tuolla tavallahan minä myös imuroin, paikallani seisten. Asunnossani on eräs parinkymmenen neliösenttimetrin kohta, joka on puhtaampi kuin lukiolaistytön mielikuvitus.
Varapygmi: Eiköhän tuosta meemiksi ole, nyt kun Harmaa hattukin jo osallistui.
Ah, ajattelin että kirjoittaessasi "tuolla tavallahan minä myös imuroin, paikallani seisten" viittasit ehkä siihen, että asuntosi koko on vain kymmenisen neliömetriä, jolloin imurointi kenties hoituisikin kätevästi yhdessä pisteessä seisoskelemalla. Mutta ok, tuollaisella tarkemmalla fokusoinnillakin on varmasti puolensa ja kannattajansa. Joskin kun muistelen omia lukiotyttöaikojani, ei siellä matalassa majassasi taida sittenkään niin puhtoista olla...
duudiduu
Lähetä kommentti