Käynnistäkää moottorit

Siinä minä olin, muokkailemassa sivupalkkini linkkilistaa, kun mieleeni juolahti ajatus: mitä jos näin iltapuhteeksi tekisin tästä blogista ihan helvetin komean näköisen! Niin, minusta idea oli hyvä. Kun blogi näyttää hyvältä, sen sisällön ei tarvitse olla kummoistakaan. Ja luvalla sanoen, minun kirjoituksenihan ovat viime aikoina olleet hieman kuivahkoja ("viime ajat" käsittävät vuoden 2003 syksyn ja tämän päivän välille asettuvan ajanjakson.)

Niinpä otin laatikosta bloginmuokkaushansikkaani, viritin hammaslääkärin porani ja ryhdyin töihin. "Ennen kuin muokkaat mallia, kannattaa tallentaa siitä kopio", yritti Blogger sanoa minulle. Kopio? Nössöt ottavat kopioita blogiensa sivupohjista! Siitä vain pari turhaa koodinpätkää pois, noin... Surrur, otsikot helvettiin ja samaan syssyyn siitä vielä pala leipätekstiäkin. Noo-oin! Hyvä!

Kuten arvata saattaa, laiskanpulskeaan lepäilyyn ja satunnaisiin tahmeisiin postauksiin tottunut Krapulablogi loukkaantui moisesta niin, että lakkasi toimimasta. Joten ulkoasu oli vedeltävä täysin uusiksi, tarkemmin sanottuna rakennettava kokonaan käsin, mikä tarkoittaa sitä, että valitsin Bloggerin valikosta jonkin valmiin sivupohjan ja painelin siinä olevia valintanappuloita tyttömäisesti hihittäen.

Sanokaa mitä sanotte, mutta minusta tästä tuli aika hyvä. Tausta on tuollainen kivan valkoinen, teksti siitä hyvin erottuva musta. Ei paha, ei paha. Vähän samaa fiilistä kuin Mitvitin uudessa ulkoasussa, mutta ilman noita epämiehisiä kuvia ja muuta silmää miellyttävää inhottavaa huttua.

Linkkilistan muutokset jäivät minimiin: poistin pitkään hiljaa olleita blogeja ja lisäsin muutaman uuden:

Triviaa tarjoaa hyödyllistä ja mielenkiintoa tietoa eri aihealueista. Tiedättehän, miten ennen vanhaan käytiin tarkastamassa jokin asia Googlesta? No, nykyään se tarkastetaan Triviaa-blogista - ellei sitä löydy, sitä ei ole olemassa.

Vuh, vuh! seuraa edesmennyttä Tumppu von Tumppua ja on paikoitellen sisältänyt parempia kirjoituksia kuin TvT koskaan. Joonas ei tosin ole päivittänyt hetkeen, joten ei varmaan oikeastaan kannata mennä lukemaan yhtään kirjoitusta.

Jemory on jostakin syystä minulle vielä sangen uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti tarkastamisen arvoinen. Jos siis jostakin syystä haluaa käyttää selaintaan muillakin sivuilla kuin Krapulablogissa ja Iltalehden viihdeuutisissa.

Uusi Kurvi -tietoverkkoportaalista on Krapulablogin linkkilistaan levinnyt kaksi uutta tulokasta. Riippumaton kolumnisti, joka yksinään imisi suuntaansa vilpittömiä kehuja, jää vähemmälle hehkuttelulle seuralaisensa valokeilan häikäistessä hämmentyneen silmät: Vetävästi nimetty Isomunainen ystäväni on Kemppisen jälkeen paras Blogilistalle ilmestynyt blogi, ihan tosi. Kannattaa tsekata, jos telkkarista ei tule mitään hyvää kännykkäpeliä.

Mitä tähän ulkoasuun tulee... Rikkonaisista osista voi tavalliseen tapaan informoida osoitteeseen vajaatoimittaja (ätätä) gmail piste com. Ongelmaa ei tulla suoranaisesti ratkaisemaan, mutta sähköpostia on kiva saada välillä muiltakin kuin spämmiboteilta. Ei sillä, etteikö roskaposti ole parempi kuin täydellinen yksinäisyys.

Lajien synty

Norja vihkii tiistaina käyttöön ainutlaatuisen "tuomiopäivän holviksi" kutsutun rakennelman, joka sijaitsee keskellä Jäämerta Huippuvuorilla, noin tuhat kilometriä pohjoisnavalta. Svalbard Global Seed Vault on ydinaseiskun ja maanjäristyksen kestävä holvi, jossa säilytetään maailman tärkeimpien ravintokasvien siemeniä. -Ilta-Sanomat, 25.02.2008

Svalvard Global Seed Vaultin eli svaggiksen idea viehätti Krapulablogin maailmanloppuskenaarioita alati päässään hahmottelevaa toimitusta jo muutama vuosi sitten, kun aiheesta alettiin tiedoitusvälineissä kirjoittaa.

Oletetaan, että Maa ei tule sietämään elämää yllään enää kovinkaan pitkään. Ilmastonmuutos saa maapallon muuttumaan elinkelvottomaksi, lähinnä sillä tavalla, että eräs vinksahtanut Vantaalla asuva Johannes-niminen tiedemies ärsyyntyy lämmenneen sään johdosta ympäri vuoden ihmisiä kiusaavista hyttysistä niin, että ampuu taivaalle Kaiken Tuhoavan Kaikentuhoamisrakettinsa, jonka seurauksena eliöt kuolevat, ilmakehä räjähtää ja aurinko syttyy tuleen. Jota kukaan ei ole sammuttamassa, koska avaruuspalomiehet ovat kuolleet.

Kuluu miljardeja vuosia ja kaukaisesta näkymättömän maailmankaikkeuden kierteisgalaksista saapuu retkikunta Linnunradalle avaruusaluksella, joka näyttää täsmälleen Douglas DC-8 -matkustajalentokoneelta, josta puuttuu potkurit. He laskeutuvat pimeälle planeetalle, joka sensorien mukaan on asumaton (joskin eräs Nikke-niminen retkikuntaan kuuluva kaveri väittää tuntevansa tuntosarvillaan planeetan yllä leijailevan haamun, joka kuiskailee olevansa pääministeri ja vaativansa uuniperunoita, tai muuten lentelee päitä.)

Retkikunta skannailee tylsistyneenä planeettaa läpi Applen planeettaskannereillaan, kun he havaitsevat jotain outoa: vain lyhyen matkan päässä keskellä tyhjyyttä näyttäisi olevan eräänlainen holvi, joka ei ole voinut muodostua itsestään. Tämän todistaa se, että holvin seinässä lukee skannerin mukaan intergalaktisella kielellä: "Tämä holvi ei ole muodostunut tänne itsestään!" Hieman tämän alapuolella lukee pienemmällä: "H.H. was here -08! -`,(),´-"

Varautuneena retkikunnan jäsenet siirtyvät holvin luokse ja hetken epäröityään astuvat sisään. He kulkevat läpi pimeiden käytävien, vain Jeesus valonaan (he kutsuvat taskulamppujaan Jeesuksiksi) ja päätyvät lopulta ovelle, jossa lukee: "Maailman tärkeimpien ravintokasvien siemenet. H.H. 4 ewa -08! :-D"

Posket (jotka tutkimusmatkalaisilla sijaitsevat hieman maanpinnan yläpuolella vaakatasossa kelluvien ruhojen kyljissä) hehkuen he avaavat oven. Ja heitä odottaa huikea näky: Silmien - kaikkien viiden - kantamattomiin ulottuva halli, jonka kaukana ylhäällä sijaitsevaa kattoakin on ensialkuun vaikea nähdä. Tuhansien, miljoonien hyllyjen päällä lojuu miljardeja siemenpussukoita, joiden ylle on huolellisella käsialalla kirjoitettu kunkin kasvin nimi. Paprika (Capsicum annuum), Ohra (Hordeum vulgare), Hamppu (Cannabis sativa) (Tilapäisesti loppu! -H.H.), Porkkana (Daucus carota), Pekoni (Pigius euphorius maximus)... Siemenloisto on sanoinkuvaamaton, kuin japanilaisissa piirretyissä.

Retkikunnan jäsenet katsovat hetken aikaa lamaantuneina toisiaan, kunnes eräs heistä avaa suunsa: "Johtaja, mieleeni juolahti juuri ajatus, jonka täytäntöönpano voisi olla suurinta, mitä olemme koskaan tehneet..." Toinen jatkaa: "Meillä on teknologia. Ja tässä voisi olla tilaisuus kokeilla sitä."

"Hyvä on", retkikunnan johtaja toteaa tuimasti. "Me teemme sen."

"Jiiii-haa! Siemenbileet!" huutaa tähtilaivan perämies ja ampuu sädepyssyllään yhtä hyllyistä. Se kaatuu räsähtäen lattialle ja siemenet lentävät ympäriinsä sekoittuen toisiinsa. Muut toimivat samoin, ja kohta lattiaa peittää monen metrin korkuinen kerros maailman tärkeimpien ravintokasvien siemeniä. "Kurkkua, tomaattia, vauvansiemeniä!" kirkuu siemenissä piehtaroiva johtaja ja heittelee siemeniä ilmaan saaden ne valumaan sateena päälleen. "Perunaa, bataattia, bambua!" huutaa toinen ja työntelee siemeniä nenäänsä.

Tutkimusryhmän jäsenet leikkivät siemenissä tuntikausia, kunnes yksi heistä tokaisee: "Jaa, oli ihan kivaa. Mutta oliko meillä täällä jotain työtäkin?"

Retkikunnan johtaja sukeltaa esiin siemenmassasta, nousee ylös ja pudistelee merirosvo-hattuaan. "Jo vain, meidän piti muokata tästä planeetasta asuttava. Luoda aurinkoa mestoille lämmittämään, vettä lajien syntyä. Vähän edellytyksiä sille, että syntyvät lajit voivat lekotella palmun alla riippumatossa mojitoja siemaillen. Sellaista perussettiä."

Pidemmittä puheitta retkikunnan jäsenet naksauttavat sädepyssynsä siemenhyllynkaatotilasta elämänluomistilaan ja painavat liipaisinta. Ziu! Taivaalle ilmestyy aurinko, joka valaisee Maan. Planeettamme ympärille rakentuu typestä, hapesta sekä vähäisissä määrin hiilidioksidista ja argonista muodostuva sadan kilometrin korkuinen ilmamassa. Tapahtuu myös muita asioita, joita ei tässä liene tarpeen mainita, koska kyllä te nyt herran tähden tiedätte miten elämää tehdään. Ottaa pari kaljaa, unohtaa siveyden ja heittää vähän viihteelle.

Ja niin käy, että vääjäämättä vedestä nousee eläin, joka näkee olonsa paremmaksi kuivalla maalla. Mutaation ihme tapahtuu, koska äiti söi raskausaikana maasta käyneitä sieniä, ja lajeja syntyy lisää. Migratisoidutaan, ollaan niin kuin maailman alussa ollaan ja lopulta hyvin, hyvin pitkän ajan kuluttua tietokoneensa ääressä istuu ihmismies, joka kiroaa toista lajikumppaniaan. Saatanan mitvit pakotti kirjoittamaan täysin uuden postauksen kirjoittaessaan sen, mitä minun piti tänään kirjoittaa, ja kirjoitti vieläpä pirusti paremmin.

Käsi ylös, kuka ei vielä ole nähnyt minua alasti

Synkän talven yli selvitäkseen henkilön on kyettävä vaikeina aikoina imemään lohtua niistä hetkistä joita kesä, tuo vuodenaikojen juuri neitsyytensä nautinnosta kiemurrellen tarjoava rusoposkinen kaunotar, on valtavassa armossaan tarjonnut.

Monilla (lue: minulla ja yhdellä ravintola Hugon vessan käsienpesualtaalla tavatulla satunnaisella harmaapäisellä miehellä) ihmisillä kesään yhdistyvät saumattomasti kesämökki ja mikä tärkeintä, sellaisen vanha ja tunnelmallinen puusauna. Krapulablogi tarjoaa nyt lukijoilleen kaksikymmentä minuuttia sitten empiirisin keinoin testatun tavan kokea vahva kesäisen saunan tuntemus keskellä kaupunkia.

Tee näin:

* Lämmitä sähkösauna noin 50-asteiseksi, käännä kiukaan tehot lähes nollille ja odota hetki, kunnes sauna on suurinpiirtein 65-asteinen.

* Astu hämärän saunan lämpöön ja ala heittää löylyä. Ensialkuun vain hitaita, vajaita kauhallista ympäri kiuasta - tässä vaiheessa kiukaan pitäisi kohahtaa syvästi, mutta suhteellisen hellästi. Vähän kerrallaan lisää tahtia kunnes ohjeiden mukaan oikeaoppisesti kosteaksi lämmittämäsi sähkösauna on onnistunut saamaan sinut miellyttävästi hiestä märäksi. Mikäli olet tehnyt jotain väärin, käy kuten sähkösaunoissa useimmiten käy: lämpö on kuivaa ja ahdistavaa, happi loppuu ja kuolet, eikä blogisi päivity enää koskaan.

* Kun vilvoittelu alkaa olla ajankohtaista, viritä kaikki aistisi äärimmilleen ja heitä vielä pari rohkeaa kauhallista. Tunnet lämmön hitaasti mutta varmasti sitovan sinut sisääsi, kunnes olet saanut tarpeeksesi ja kuumuus pakottaa huoahtaen sinut päähän syöksyneestä verestä tokkuraisena ulos saunasta.

* Kulje puolijuoksua parveketta kohti, nappaa matkanvarrelta savuke käteesi ja avaa ovi.

Tässä kohtaa kuvaan astuu voimakas, nostalginen tunne, jota on hankala pukea sanoiksi. Synkkä talvimaisema vaihtuu hetkeksi aikaa myöhäiskesän hämärään. En astu tavallisen kaupunkiasunnon parvekkeelle, vaan mökkisaunan nitisevälle kuistille, jonka tuolille istahdan ähkäisten alaston keho kuulaassa ilmassa höyryten. Sytytän savukkeen, vedän pari syvää mutta rauhallista henkosta ja heilautan kättäni tervehdykseksi - luonnollisesti aina, kun istuu rantasaunan kuistilla alastomana jalat harallaan, ohitse kulkee vene.

Sitten olen taas keskellä talvea omalla parvekkeellani. Viistosti vasemmalla olevan naapuritalon parvekkeella mattoja puisteleva keski-ikäinen nainen vilkuttaa hämmentyneen näköisenä takaisin.

YouTube-pätkiä odotellessa.

Kalervo sanoo törr törr

Ystävänpäivä, tuo kadonneen toivon ja löydetyn katkeruuden irstas ja mätä pyhä, lähenee meitä jälleen kaiken tuhoavan tulitsunami-aallon lailla.

Koska Krapulablogin joskus niin viriili, nyttemmin lähinnä seniili nuorekas toimitus viettää ystävänpäivänsä aika lailla vain töissä ja nukkuen, lienee tänä vuonna soveliasta tarjota lukijoille eduskunnan ahdistelukohu huomioiden ennuste siitä, minkälainen minun ystävänpäivätyöpäivästäni mitä luultavimmin tulee. Tekstistä saa poimia ideoita omaan ystävänpäivään, mies- ja naisobjektit! (Muita vallan erinomaisia tapoja ystävänpäivän viettämiseksi löytyy viime vuoden postauksesta.)

Työpäivän voi katsoa alkaneeksi siitä hetkestä lähtien, kun silmät puoliummessa astun linja-auton sykähdyttävään lämpöön, matkalle kohti sitä kirottua pistettä joka imee elämästäni kaiken valon, mutta jonka ruokalasta toisaalta saa tosi hyviä panineja.

Kun parin pysäkin jälkeen viereeni istuu se toimiston puolella työskentelevä tyttö, joka joinakin päivinä on maanisen iloinen ja toisina hiljainen kuin mitvit sukupuolitautiklinikalla, on aika tehdä ensimmäinen ystävänpäiväsiirto: Hyvän ystävänpäivän toivottaminen. Toisaalta vieressä istuvalla tytöllä näyttäisi - ei sillä että olisin vilkaissut! - olevan takin, paidan ja jopa rintaliiviensä alla ihmisnaaraan rinnat. Kamoon, saa sen sanoa - naisilla usein on rinnat.

Tällöin mieleen väkisinkin juolahtaa, että hyvän ystävänpäivän toivottamisen saattaisi joku tulkita pyrkimykseksi nähdä kyseisen naisen rinnat lähempää ja ehkä hieman vähemmän peitettyinä. Joten parempi olla sanomatta mitään. (Itse asiassa kun pohdin asiaa tarkemmin, minä todella pyrkisin lopulta siihen. Hämmentävää.)

"Hyvää ystävänpäivää moi", nainen heläyttää iloisesti istuutuessaan viereeni. "Hrmpgnffhrinnatgnah", vastaan.

*

Työpäivän viralliseen alkuun on kaksikymmentä minuuttia ja saavun taukohuoneeseen, jossa tarkoitukseni on juoda kuppi herkullista automaattikahvia. Istuudun työtovereideni pöytään tervehtien ja nappaan jonkun edestä päivän lehden. "Se on ystävänpäivä sitten tänään", kuulen naisäänen sanovan viistosti minua vastapäätä. Havahdun tavallisesta työpäivän alku -fantasiastani (olen juuri polttanut liekinheittimellä koko maailman ja grillaan sen hiipuvassa hiilloksessa Euroopan kokoisia vaahtokarkkeja) ja katson hämilläni kysymyksen esittäjää. "Mitä tarkoitat, sinä kanssani tasa-arvoinen henkilö, jota kunnioitan ihmisenä ja työtoverina?" kysyn varuillani ja vetäydyn hieman taaksepäin.

"Että mitenkäs ajattelit päivää viettää? Yrität vaan ratkoa niitä sudokuja hakkaamalla lehteä raivoisasti harpilla kuten tavallisesti, vai?" kysyy nainen ja sekoittaa teekuppiaan hymyillen kainosti. Kun nyt tarkemmin häntä katselen, me voisimme oikeastaan harrastaa joskus seksiä.

Tässä vaiheessa minut pelastaa mahdolliselta ahdistelusyytteeltä toinen naispuolinen työtoverini, joka aina tämän toisen puhuessa minulle vaikuttaa mustasukkaiselta, mutta joka ei silti ikinä lämpene lauantaiöisin suorittamilleni "Hei sshhä oot voitaisko me hheaohu" -soitoille. Koska hei, lauantaiöisin saa soitella. Silloin ei olla töissä.

"Nyt mennään, Tenor-Samedi, tupakalle!" huudahtaa hän tekopirteästi ja tarttuu ranteeseeni vetäen minut perässään niin, että kädessäni vielä puolillaan olevasta kahvikupista lentelee kahvia valtavissa kaarissa lattialle.

"Tuo on sitten ärsyttävä ämmä", avaa nainen keskustelun könyttyämme tupakkapaikalle. "Mmnngh, hmm...mph", myöntelenkieltelen neutraalilla äänellä ja puhaltelen suustani ydinsukellusveneen mallisia savukuvioita.

"Se kuvittelee kaikkien miesten pitävän siitä ja puhuu pahaa kaikista naisista", jatkaa hän ja katsoo minuun tukea hakien. Mutta minä en tiedä mitä sanoa, sillä toista naista parjatessani antaisin ymmärtää olevani samaa mieltä tämän toisen kanssa, jolloin saattaisin vaikuttaa siltä, että haluan olla samaa mieltä hänen kanssaan vain saadakseni häneltä seksiä. Vaikka me olemme kyllä molemmat sangen viehättäviä ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, kyllä me varmasti jossakin vaiheessa tulemme harrastamaan toistemme seurassa seksiä.

"Hyvää ystävänpäivää!" kirkaisen paniikinomaisesti falsetissa ja kiiruhdan aloittamaan päivän työni.

*

Reilun tunnin töitä hiki hatussa pakoiltuani työpisteeni ääreen kävelee eräs pitkään kanssani työskennellyt saman ikäinen naispuolinen työystäväni, jonka kanssa olemme joskus harvoin ravintolasta yhtä aikaa poistuttuamme siirtyneet samaa matkaa pois. "Hyvää ystävänpäivää", sanoo hän ja ojentaa minulle käsin väkertämänsä kauniin kortin, josta en pidä, mutta joka silti saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Tässä vaiheessa menen solmuun: Voinko käyttäytyä häntä kohtaan spontaanin epäsoveliaasti, kuten tapani yleensä on, koska oletan, ettei hän koe sitä loukkaavaksi? Entä jos olen väärässä? Tai entä jos joku hillittyä hakkailuamme katseleva kokee olonsa epämukavaksi, luultavasti tosin vain koska hänellä ei ole moiseen mahdollisuutta, mutta välttämättä ei?

Päätän pelata varman päälle ja revin kumeasti karjuen palasiksi hänen minulle antamansa ystävänpäiväkortin. Tämän jälkeen sytytän kortinkappaleet liekkeihin, sammutan ne pomppimalla niiden päällä ja viimeistelen työni ampumalla pari hätärakettia ilmaan. Huh, se oli lähellä! Melkein jouduin kohtaamaan itseni ja miettimään, miten minun, aikuisen ihmisen, tulisi osata missäkin tilanteessa käyttäytyä!

*

Päätän pysytellä poissa vaikeuksista ja keskittyä pelkästään työhöni loppupäivän ajan. Viimeisellä tunnilla tunnen kuitenkin yhtäkkiä kädet molemmilla hartioillani ja kuulen erään varmasti kuuttakymmentä lähenevän jo pitkään minua omituisesti katselleen rouvan lähes kuiskaavan korvaani: "Kuule, kun meillä tuolla ylhäällä ei nyt se uusi valtavan suuri ja miehistä arvovaltaa totellakseen vaativa vaarallinen kone toimi, niin ehtisitköhän sä tulla katsomaan sitä?" Tämän jälkeen hän painautuu hetkeksi selkääni vasten ja lipuu sitten elefantin notkeudella pois luotani auringonlaskuun, joka toivottavasti polttaa hänet hengiltä.

Minun on saatava asia pois mielestäni, joten pakon edessä hylkään pelkoni ahdistelusyytteistä. Käyn toivottamassa hyvää ystävänpäivää linja-autossa vieressäni aina istuvalle naiselle ja toljotan samalla hänen rintojaan. Käväisen juttelemassa kahvipöydässä minulle puhuneelle naiselle ja hänen puhuttuaan pahaa minua kosketelleesta vanhemmasta naisesta taputan häntä päälaelle.

Haen humalaisten puheluideni kohteeksi usein joutuvan naisen kanssani tupakoimaan ja yritän hieman kierrellen tiedustella häneltä, josko me voisimme joskus harrastaa seksiä, koska tulin jo bloganneeksi aiheesta. Lopuksi käyn kiittämässä lähintä työtoveriani ystävänpäiväkortista ja jään hetkeksi keskustelemaan hänen kanssaan siitä, miten kaikkien pitäisi työpaikoillaan harrastaa seksiä keskenään, koska silloin ilmapiiri olisi paljon vapaampi.

Hämmennyksekseni kaikki keskustelukumppanini vaikuttavat vilpittömän iloisilta, eivät lainkaan vaivaantuneilta tai ahdistelluilta - vaikka minä vain menin vaistojeni varassa, edes miettimättä, onko käytökseni soveliasta.

*

Silloin tajuan sen, mikä minun olisi pitänyt tajuta jo kauan sitten:

Tietyt rajat huomioiden ei ole periaatteessa väliä sillä mitä tekee, vaan pikemminkin sillä, miten sen tekee ja kenelle. Eli siis me nuoret ja ihan siedettävän näköiset ihmisihmeet voimme kouria ja flirttailla toistemme kanssa miten lystäämme, koska markkina-arvoteoria ajaa meidät joka tapauksessa yhteen. Ja ne vanhat ja rumat paarmat jäävät ikuisesti yksin ja saavat ahdistelusyytteitä, elleivät nyt sitten rouhi toisiaan, mikä on ajatuksenakin kuvottava, hahhahhaaha

haha hahhaahhahhaaah!

Hahhahhaaahahahahhaahhahah haha

hah!

Hyvää ystävänpäivää!