Reipas poika takoo Sampoa

To 20.03. Sampo-pankin verkkopankki sulkeutuu pääsiäisen ajaksi. Verkkopankki toimii normaalisti taas tiistaiaamuna.

Pe 21.03. Vielä muutama päivä ja pääsee taas klikkailemaan verkkopankin nappuloita... Aijaijaijai!

La 22.03. Ei enää kovinkaan montaa päivää. Näitä hetkiä varten minä elän - odottaakseni verkkopankin avautumista. Mitäköhän verkkopankissa on päivitysten aikana tapahtunut? Olenko saanut paljon uusia verkkopankki-ystäviä? Onko joku perustanut hauskoja verkkopankki-yhteisöjä?

Su 23.03. ... neiti, vielä yksi! Ai miten niin minulle ei myydä? Minä olen Sampo-pankin asiakas! Jos te myytte noille Nordea-homoille tuolla nurkkapöydässä, te saatte luvan myydä minullekin. Voinko todistaa olevani asiakas Sampo-pankissa, tuossa pelätyssä ja palvotussa pankkien kuninkaassa? Totta kai! Otan vain esiin kannettavan tietokoneeni ja kirjaudun sisään verkkopankk... Ai niin.

Ma 24.03. ... missä minä olen? Kyllä, tilatkaa vain minulle taksi... Olen ihmisen poika ja sen suomin valtuuksin vaadin vain päästä kotiini odottamaan verkkopankin avautumista. Mitä sanoit, safööri? Minun Visa Electroniniko ei käy? Koettakaapa tätä... Ai, sekään ei toimi? Minäpä nostan rahaa tuosta eteemme materialisoituneesta Otto-automaatista... Kas, sekään ei anna minulle rahaa. Kertokaapa, kuski, onko kukaan koskaan maksanut taksimatkaa sisäelimillään? No, maksa ja keuhko tuskin tekevät yhteensäkään ihan tuon verran, mutta tämä perna tässä olisi vielä aika kuohkeassa hapessa. Että miten on, pannaanko pussiin? Pala kilpirauhasta kaupan päälle? Ei, kiitos sinulle.

Ti 25.03. Hurraa! Sampo-pankin verkkopankki toimii viimein! Tai no, tarkemmin sanottuna se ei toimi, mutta tämä nyt vain on tällaista hiustenhalkomista. Hetkinen, nyt pääsin kirjautumissivul... Ah, Firefox on suljettava. Jospa minä kokeilisin Internet Explorerilla, tuolla selainten Sampo-pankilla... Badam-ching, tunnukset eivät toimi! No, ehkä haen huomenna pankista uudet, mikäli ongelma jatkuu.

Ke 26.03. Kiitos Buddha, pääsin kirjautumaan verkkopankkiini. Ah, minulla ei ole oikeuksia hallinnoida tiliäni? Jospa minä painan hieman tuosta... Ja tuosta. Noin. Luojani, verkkopankki räjähti! Nyt mä tapan its... Ai, nyt se tuli takaisin. Haluanko siirtää 475 kuukunanmunaa Ankallispankin tilille 000000-0000000? Hahaa, tililleni on tullut lisää rahaa! Ja nyt ne katosivat! Tämän verkkopankin uumenista kihisee pimeää taikuutta. Soitan asiakaspalveluun... Mutta toisaalta tuo odotusmusiikki alkaa näin tunnin jälkeen jo hieman puuduttaa, varsinkin kun sen kuuntelemisesta joutuu maksamaan melko paljon. Joten kävelen pankkikonttoriin... Maa edessäni luhistuu ja eteeni avautuu tulinen järvi, jota ei voi ylittää.

Ehkä korkeampi voima vain ei halua, että hallinnoin raha-asioitani.

Mutta näitähän sattuu. Kun teengrandmagoatmidgetxxx.comia päivitettiin, sivut olivat alhaalla ainakin tunnin ja kääpiön kuvaa klikkaamalla saattoi joutua vuohiosastolle. Kun koko systeemi päivitetään, jokin vain saattaa mennä sekaisin. Minkäs sille tekee.

Toisaalta, jos pankilla on 800 000 asiakasta, voisi olettaa sen yrittävän hoitaa asian hieman vitun nopeammin. Ei niillä tavallisilla laskujen maksajilla ja yrittäjillä niin väliä, mutta kun joukosta saattaa löytyä sellaisiakin, joiden pitäisi välttämättä päästä lähi-Siwaan ostamaan 12-pack olutta, ranskanleipää ja meetvurstia. Vapaa valuu hukkaan!

Päiväni kirjakauppiaana

Potter-fanit jo jonossa. ... Jyväskylässä ensimmäiset jonottajat saapuivat aamulla jo kello kahdeksan. -Iltalehti, 06.03.2008

Kuten aktiivisimmat lukijani saattavat muistaa, kirjoitin kokemuksistani Harry Potter -kirjan jonottamisesta viime vuoden heinäkuussa. Tämän jälkeen on tapahtunut paljon.

Suurin muutos viime vuoteen lienee se, että olen alkanut sydämeni pohjasta halveksia - jopa inhota - Harry Pottereita lukevia lapsia ja aikuisia. Jep, sellainen tuuliviiri minä olen - yhtenä hetkenä heilun nyrkki pystyssä hurraten A-han keikalla, toisena viiltelen WC:ssä ranteitani koska Scoundrel Days ei ollut mielestäni tarpeeksi kaupallisen kuuloinen levy. Sairas minä!

Iltapäivälehtien raportteja kirjaa jonottavista harrastajista lukiessani mieleeni sinkoilee väkisinkin joitakin keinoja, joilla minä myyntiä piristäisin, jos olisin kirjakauppias.

Kun ovet aukeaisivat ja jopa päiväkausia kirjaa pakkasessa odottaneet harrastajat vyöryisivät valtavina massoina sisään, teeskentelisin täysin tietämätöntä enkä vastaisi heidän uteluihinsa millään tavalla. Sanoisin: "Harry mikä? En minä ole sellaisesta kuullutkaan, täysin outo nimi. Mutta hei, täällä olisi nämä uudet Selibaattipäiväkirjat! Suoraan Minna Hapulin kynästä! Ettekö mieluummin haluaisi ostaa kasapäin niitä? Koska siis blogista kirjaksi muunnellut teokset ovat aina ihan järisyttävän kaunokirjallista settiä." Tämän jälkeen nauraisin kumeasti hohottaen tuntikausia, kunnes täysin äkkiarvaamatta tarttuisin satunnaiseen Harry Potter -faniin ja... laittaisin hänet suuhuni. Sitten pureskelisin huolellisesti, kunnes lopulta nielaisisin hänet. Minä olisin hyvin tavanomaisesta poikkeava kirjakauppias.

Kun mylvivä ihmismassa olisi viimein ahdistanut minut nurkkaan ja minun olisi pakko tarjota heille Harry Pottereita, ellen haluaisi tulla revityksi kappaleiksi - mikä toisaalta on jollakin sairaalla tavalla hyvin kiihottava ajatus - myöntyisin viimein heidän vaatimuksiinsa. "Hyvä on, hyvä on", sanoisin. "Tässä ovat uudet Harry Potter ja Kuoleman varjelukset -kirjat!"

Silloin nykäisisin katossa roikkuvasta kullanvärisestä köydestä, joka laskisi miljoonia kirjapinoja taakseen kätkevän esiripun. Kirjoja isoavat ihmishaaskat juoksisivat innosta kirkuen hamuamaan likaisiin käsiinsä kiiltäväkantisia Harry Potter -kirjoja ja kiittäisivät minua pelastajanaan.

"Muistakaa sitten, ettette lue, selaile ja pläästi niitä klähmäisine tassuinenne täällä kirjakaupassa!" huutelisin falsettiäänellä ja juoksentelisin hullunkurisen näköisenä ihmisivilinässä. Kunnes joku kunnoton kielloistani huolimatta avaisi kirjan kannet ja huomaisi, että koko kirja on täynnä minun kirjoittamiani muistiinpanoja vuoden 1997 HPK-Tappara -jääkiekko-ottelusta.

"Hei, näissä kirjoissa ei ole kansien välissä mitään", huutaisi joku tötteröpää ärsyttävällä äänellä ja katsoisi minua haastavasti. Kaikki muutkin kirjakaupassa olijat avaisivat käsissään olevien kirjojen kannet, ja huomaisivat synkeän totuuden.

"Tuollaisia ne olivat, kun minä ne maahantuojalta sain", väittäisin ensin, kunnes viimein taipuisin lasten syyttävien katseiden alla ja lupaisin käydä hakemassa kirjojen väliin niiden oikeat sivut takahuoneesta. "Pieni hetki vain, älkää menkö mihinkään... Ikään kuin te edes pystyisitte... Olen asettanut tarkka-ampujia kaikkien uloskäyntien ulkopuol... No niin, hetki vain!" huutaisin ja könyäisin kauppani takahuoneeseen.

Alkaisin täyttää kirjoja niiden oikealla sisällöllä, mutta huomaisin nopeasti, ettei minulla ole tarpeeksi Harry Potter -kirjoja täyttämään kaikkien Harry Potter -kirjojen kansia - luultavasti, koska olen lämmittänyt kartanoani pitkin vuotta niiden sivuilla. Mutta en polttamalla niitä, vaan liimaamalla niitä seinissäni oleviin tykinkuulan kokoisiin reikiin. Kirottu poliisin ja armeijan piiritys... Jos en vain olisi ottanut panttivangiksi niitä korealaisia suurlähettiläitä "R-Kioskit keskiolutpulloihin" -kampanjaani alleviivatakseni... No jaa.

Tekisin mitä tehtävissä on, eli alkaisin täyttää kirjojen kansia muiden kirjojen sivuilla. Hiukan Foucaultin heiluria, muutama sivu Oikeusjuttua, ripaus Postitoimistoa ja loput Pääministerin morsianta... Aijai, minusta voisi tulla aika hyvä kirjojen kokoaja, vaikka itse sanonkin!

Viimein saisin urakkani päätökseen ja palaisin kaupan puolelle. "No niin, te voititte. Tässä niitä kirjoja nyt sitten on", sanoisin ostajille ja sihahtelisin kirjoja jakaessani tuohtuneesti. Kun kaikki olisivat saaneet omansa, kävelisin hilpeästi kävelykeppiini nojaten kassalle ja käskisin jämäkästi ihmisiä menemään suoraan jonoon. "Ei etuilla siellä! Ja sitä paitsi a-aa, nyt ei ole suora jono! Viides tyttö hiukan vasemmalle! Poika siinä takana kymmenen senttiä ylöspäin! Kenen häntä siellä viuhuu? Ja nyt näkyy takaosasta selvästi että joku työntelee maustekurkkuja edessä seisovan korvaan!" ja niin edelleen.

Kun viimein olisin saanut jonon minua tyydyttävään järjestykseen, alkaisi itse myynti.

Ensimmäinen maksaja olisi yksitoistavuotias pikkutyttö. "Jonotin kirjaani kymmenen tuntia!" sanoisi hän ylpeänä ja hymyilisi minulle kohteliaasti. "No sehän on kyllä aika pitkä aika", sanoisin hieman eteenpäin nojautuen muka vaikuttuneena ja mutisisin heti perään hiljaa: "... idiootti." Tämän jälkeen katselisin silmät suurina, pää napakasti puolelta toiselle kääntyillen ympärilleni kuin ihmetellen kuka sen sanoi. Ja heti perään karjaisisin niin lujaa kuin pystyisin: "Idiootti!" Ja mutisisin hiljaa: ... no sehän on kyllä aika pitkä aika."

Muutaman kerran jälkeen tyttö ehkä uskaltautuisi kysymään, paljonko kirja maksaa. Niinpä, paljonkos tosiaan? Akateemisen Kirjakaupan johtaja Stig-Björn Nyberg sanoo: "Se hinnoitellaan vasta huomenna. Katsotaan, mihin hinta muodostuu."

Pohtisin hetken ja vastaisin: "Tjaahs... Katsotaanpa mihin hinta muodostuu... Materiaali, käsittelykulut ja verot... Sanotaan tasan miljoona. Miljoona euroa." Tyttö katsoisi minua kauhuissaan. "Mutta eihän se voi maksaa miljoonaa euroa! Edellinen kirja maksoi 32 euroa!" huutaisi hän ja näkisin hänen silmiensä kostuvan.

"Myyjän markkinat, napero, myyjän markkinat", sanoisin itsetietoisella nasaaliäänellä ja läpsyttelisin käsilläni vatsaani.

Pikkutyttö purskahtaisi itkuun ja juoksisi kyynelsilmin ulos kaupasta unelmat murskana, uskon kaikkeen hyvään menettäneenä. "Eivät ne talvisodassakaan juosseet karkuun!" huutaisin perään puolustelevalla, hieman epävarmalla äänellä. Olikohan miljoona sittenkin hieman liikaa? Juoksivatko ne talvisodassa karkuun? Minä ainakin olisin juossut. Mietitäänpä: makaat lumihangessa ja sinua lähestyy ihminen ase kädessään, ilmeisenä tarkoituksenaan tappaa sinut. Miksi kukaan jäisi paikoilleen? Sehän olisi sairasta!

Päätän kokeilla, miltä tuollaisessa tilanteessa todella tuntuisi. Annan seuraavalle jonottajalle aseen ja käsken häntä tähtäämään minua sillä. Kyllä, ehdottomasti tekisi mieli juosta pakoon - ei puhettakaan mistään muusta. Mutta silloin kuulen korvissani isoisäni äänen: "Muista isänmaa, pojanpoika, muista isänmaa!"

Ehdin hetken aikaa miettiä, kuinka sairas ihmisen pitää olla, jotta hän kuuntelee mp3-soittimella isoisänsä puheita, kun jonottamiseen kyllästynyt Potter-fani laukaisee hänelle antamani aseen ja kuolen. Tämän jälkeen jokainen jonottaja tulee vuorollaan tiskille, laskee kassakoneeseen miljoona euroa ja palaa kotiinsa lukemaan Harry Potter - Oikeusjuttu - Pääministerin morsian - Postitoimisto - Foucaultin heiluriaan. Tulee kevät, lopulta kesä, ja elämä jatkuu entisellään, paitsi minulla, koska makaan kuolleena kirjakauppani lattialla.

Jossakin vaiheessa äitini alkaa kaivata minua, lähinnä koska en ole pitkiin aikoihin lähettänyt hänelle kirjettä, jossa kerron hallituksen agenttien olevan luultavasti perässäni, koska ostan lähi-Valintatalosta niin paljon pekonia viikossa. Hetken pohdittuaan hän kuitenkin kohauttaa olkapäitään ja jatkaa sanomalehtensä lukua.

Tulistun tästä piittaamattomuudesta niin, että palaan kuolleista. Tämä on kuitenkin niin suuri voimanponnistus, etten taas eläessäni olekaan enää vihainen, vaan minun vain tekee mahdottomasti mieli pekonia. Käyn ostamassa lähikauppani pekonivarastot tyhjiksi ja lähetän äidilleni kirjeen, jossa kerron pelkääväni jonkin satunnaisen hallituksen agenttien olevan perässäni, koska ostan joka viikko niin paljon pekonia lähi-Valintatalostani. Äitini kehottaa minua rauhoittumaan ja kehittelemään itselleni jotain mielekästä tekemistä - voisin esimerkiksi perustaa kirjakaupsdglpsågandalfgplas

Raamattu ja huumeet

Saadessaan kymmenen käskyä Mooses oli psykedeelisten huumeiden vaikutuksen alainen. -Iltalehti, 04.03.2008

Koska kaikki muut huumoribloggaajat (kuten Inkvisiittori) keskittyvät nyt ilmeisesti kirjoittamaan kohta julkaistavia, kaikki muut postaukset tyhjäksi tekeviä proosapostauksiaan, tarttuu Krapulablogi pakon edessä tähän sinänsä vanhaan ja kuluneeseen aiheeseen. Koska emmehän me, Luojan tähden, voi päästää ohi yhtäkään Raamattuun liittyvää uutista ilman tyhjänpäiväistä ja tarkoituksetonta ilkkumista.

Kyseessähän on israelilaispsykologi Benny Shannonin tutkimus, jonka mukaan Mooses ja israelilaiset olivat Siinain vuorella - eivät uskonnollisen hurman vallassa, vaan niin sanotusti sekaisin kuin seinäkellot. Ei sillä, ettäkö nämä vaihtoehdot mitenkään sulkisivat toisensa pois.

Minun oli alunperin tarkoitus julkaista lista kuuluisista Raamatun tapahtumista, joissa selvästi myös ollaan jonkin muun kuin pelkän viiden leivän ja kahden kalan vaikutuksen alaisena. Tarkemmin ajateltuna idea ei vaikuttanut kuitenkaan mielenkiintoiselta: onhan se Raamattu nyt sentään alusta loppuun täynnä aivan saatanan sekavaa läppää, myöntäkää pois. Jos Paavali ei ollut pirinisti, syön knallini.

Ja mikäpä ettei. Noina aikoina maailma oli siinä määrin raskas paikka elää, että pieni määrä, sanotaan nyt vaikka muutama gramma akasiapuun kaarnaa auttoi silloin tällöin varmasti eteenpäin. Mikäli tämä tuntuu lukijasta silkalta herjaamiselta, pitää hänen yrittää hetkeksi asettua raamatunaikaisen ihmisen asemaan.

On kulunut muutama vuosikymmen Jeesuksen Kristuksen syntymästä ja kävelet voipuneena työpaikaltasi kotiin päin. Galilean maantiestä nouseva tukahduttava pöly täyttää keuhkosi ja sinun on pakko istuutua hetkeksi tien reunalle juomaan lämmintä, koleraa ja muita tauteja sisältävää vettä, koska puhdasta ja viileää vettä ei ole vielä keksitty.

Edemmäs kuikuillessa näkyy asfalttijyrä ja paidattomia orjia - tietä on viimein alettu päällystää. Mutta koska asfalttia ei ole vielä keksitty, päällystetään tie siten, että orjat juoksevat suurina laumoina asfalttijyrän alle. Se on epähygieenistä.

Hetken kuluttua sinun on pakko jatkaa matkaasi. Jos et ole kotona ennen kahdeksaa, pimeä tulee ja eksyt autiomaahan, joita tähän maailmanaikaan on vähän siellä sun täällä. Lisäksi värjärin poika on juuri ympärileikattu ja hän juoksee tyttäresi perässä kuin shakaali. "Kaikki tyttäret on verolle pantava, heh heh", se luihu aina hekottaa. Mitä vitun järkeä siinäkin on? Verolle pantava? Siinä ei ole järk... Äh, ei saa äityä pohtimaan tällaisia. Täytyy jatkaa matkaa.

Aika epämukavia nämä tämän ajan vaatteet. Tuollaiset Crocs-sandaaleilta näyttävät risaiset kengät, joku haalean värinen, joka paikkaa kirvelevä, hamppuköydellä sidottu yöpuvun näköinen kauhtana - ja mikä pahinta, pään ylle kiinnitetty pyhimysrengas, jonka kultamaalin alta selvästi näkyy huonolaatuisen puun väri! Näinä aikoina kaikilla nyt vain on Crocsit, yöpuku ja pyhimysrengas - turha siitä on napista. Muuten joutuu ristille. Ei 1980-luvullakaan napista, vaan kiskotaan ne lumipestyt farkut jalkaan, suitaan vähän takatukkaa ja vielä nopeasti viskataan se neonvihreä toppatakki niskaan, ennen kuin juostaan diskoon tanssimaan Baltimoran tahdissa.

Muuten joutuu ristille.

Olet juuri tullut pohdinnoissasi siihen jokapäiväiseen tulokseen, että tämä maailmanaika on ihan kerberoksesta, kun näet yhteen kalkkikivestä vuoltuun taloon nojailevan partasuisen, miellyttävän näköisen heebon. Hän istuutuu rennosti nurinpäin käännetyn sahtitynnörin päälle ja alkaa kertoa häntä ympäröivälle pienelle väkijoukolle jotakin absurdia vertauskuvallista tarinaa sinapinsiemenistä. Mutta yhtä kaikki hänen äänensä on aika rauhoittava. Tuollainen kiva bassofalsetti. Istut muiden seuraan ja alat kuunnella tämän Jeesukseksi itsensä esitelleen veijarin puhetta.

"... että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa. Kiitos, kiitos, se oli vertaus sinapinsiemenestä. Minä olen Jeesus, terve vaan kaikille uusillekin kuulijoille. Laita Juudas vaan se bongi heti uudestaan kiertämään, ei jäädä hautomaan. Tätä tavaraa kyllä riittää - vertauksia ja Nasaretin parasta ruohoa. Hyvä meininki, hyvä meininki."

Ihan mukavan oloinen tyyppi tuo Jeesus. Ja nämä LSD-laastarit, joita ne yleisölle jakavat... Ja tämä heroiini, jota näinä aikoina vain on ihan pakko piikitellä näillä alkukantaisilla luusta tehdyillä ruiskuilla suoneen. Ja pari nappia näitä vielä... Juu-uh. Ja sitten kuunnellaan tuota partasuuta.

"... ja kerran universumin syntymän aikoina meitsi juoksi niin lujaa, että näin vain välähdyksen kosmista taustasäteilyä, kunnes sen aallonpituus näytti sinistyvän näkyvän valon ohi röntgensäteil... Filippus hei, Jeesus soikoon, nukutko sinä! Ja tästä piti tulla sinun evankeliumisi alkukappale! Nyt vedät muuten ihan heti kymmenen punnerrusta saman tien siinä ja sen jälkeen kaikki muut apostolit saa ratsastaa sinulla Gandalf-hattu pääss(Tämän kirjoituksen loppuosa osui epähuomiossa marginaalin kulmaan ja katkesi pieniksi kappaleiksi, jotka leijailivat pieninä hiukkasina Krapulablogin pohjalle ja siitä viemärin kautta vielä alemmas. Eli luultavasti Harmaan Hatun yläindeksiin.)

Edit: Blogilista on nykyään Krapulablogin päivitysten suhteen hieman kuin krapulainen manaaja: Haamuja ei saada mitenkään pois, oikeat tapahtumat eivät kiinnosta.

Haloo, onko kuumalinja?

Kiina ja Yhdysvallat ovat sopineet maiden välisen sotilaallisen kuuman linjan avaamisesta, kertoo uutistoimisto Reuters. Suora puhelinyhteys mahdollistaa välittömän yhteyden maiden sotilasjohdon välillä hätätapausten ja kriisien aikana, minkä lisäksi ajatus puolustusvoimain päämajassa sijaitsevasta punaisesta hätäpuhelimesta on omalla elokuvamaisella tavallaan aika viehättävä.

Luotettava tulevaisuuden lähde lähetti Krapulablogille tulevan vuoden aikana äänitettyjä kuuman linjan keskusteluja, joista tässä julkaistaan nyt joitakin katkelmia.

15.03.2008

Kiina: ... Testing, testing... Täällä kenraaliluutnantti Xiao Pin Kiinasta, kuuluuko! Testailen tässä tätä meidän uutta kuumaalinjaa... Testing, testing!

Yhdysvallat: Hyvin kuuluu, kenraaliluutnantti Pin. Täällä kenraali John Ironfist, Yhdysvaltain ilmavoimat. Sanoinko minä ilmavoimat? Tarkoitin maavoimat. Vai merivoimat? Miksemme me kaikki voisi vain olla yhtä suurta perhettä? Muuten, kenraaliluutnantti, käyttävätkö koulutytöt Kiinassa samanlaisia koulupukuja kuin Japanissa? Maksaisin vaikka koko ydinasekokoelmani, jos kerran pääsisin kastamaan "pyssyni" *puhelimen häiriöääni* ...

***

24.04.2008

Yhdysvallat: Yhdysvallat-Kiina -kuumalinja, miten voin auttaa?

Kiina: Tässä on presidentti Hu Jintao, kommunistisen Kiinan suvereeni yksinvaltias. Onko George kotona?

Yhdysvallat: Tuota... Herra presidentti ei tarkalleen ottaen asu täällä. Mutta voin katsoa, saanko hänet kiinni. Pieni hetki vain...

*odotusmusiikkia, susien ulvontaa*

Yhdysvallat: George W. Bush puhelimessa, howdy. Jotain sydämelläsi, Hu-boy?

Kiina: Soitan kysyäkseni neuvoa, George. Japani... He ovat taas ottaneet esille Itä-Kiinan meren tilanteen, ja alan menettää malttini. Mitä minun tulisi tehdä?

Yhdysvallat: Ne vinosilmät... Ne vinosilmät, Hu! Ne kirotut riisinpurijat, ne... Hu, oletko vielä siellä?

***

05.05.2008

Kiina: Täällä Kiina, kuka siellä?
Yhdysvallat: Moi, tilaisin kaksi miljoonaa kevätkäärylettä ja ison kokiks(kenraalijoukko repeää nauruun.)

***

06.05.2008

Yhdysvallat: Amerikka.
Kiina: Kuuman linjan teknikko Kiinan puolelta tässä hyvää päivää. Asennettiin poikain kanssa uusi soittari tähän kuuman linjan puhelimeen ja olisi kiva nyt kuulla se. Yeee, macarena... Että jos soittelisitte tänne päin kun vaan kerkiätte. Kiitti hei!

***

11.06.2008

Yhdysvallat: Mayday, mayday! Ilkeät arabiterroristit ovat räjäyttäneet New Yorkin keskustassa useita sokerimassapommeja, jotka ovat täyttäneet kadut hattaralla! Ihmiset ryöstävät sokerihumalassa kauppoja, me tarvitsemme apua!

Kiina: Hyvä on, kumppanimme Yhdysvallat. Lähetämme heti parhaat samurai-joukkom...

Yhdysvallat: Eivätkö samurait olleet sotilasluokan jäseniä feodaalisessa Japanissa?

Kiina: Oh... Tämä merkitsee sitä, että meidän pitää määritellä sotilaallinen asemamme aika lailla uudelleen. No mutta hei, onhan teillä siellä Tom Cruise, viimeinen samurai! Ciao! *click*

***

30.07.2008

Kiina: Haloo? Soitamme pyytääksemme apua, sillä Mars hyökk...
Yhdysvallat: Puhelimeen johon yrititte soittaa ei juuri nyt saada yhteyttä. Yrittäkää myöhemmin uudelleen. The phone you...
Kiina: Oh, well. Täytyy vain kutsua kasaan samuraijoukkom... D'oh!

***

26.08.2008

Kiina: Kuumalinja, Pukki puhelimessa. Heh heh. Ei vaan, mikä on ongelma?
Yhdysvallat: No se on Timothy Assfuck Annastiina-lehdestä tässä moi. Onkohan emäntä paikalla?
Kiina: Ei, minulla ei ole... ja se raastaa minua. Mutta hetk...
Yhdysvallat: No miten olisi Metsästys ja ravustus omia iltoja piristämään? Nyt tarjouksena just sulle puoleksi vuodeksi vaan 14,90. Että mites ois? Montako laitetaan tulemaan? Ihan vitusti vai?
Kiina: Mutta en min... Hei, sanoitko 14,90?
Yhdysvallat: 17,90 vain sulle tänään tässä, jees jees. Että montako laitetaan tulemaan? Laitanko sata tilausta samaan syssyyn? Mä laitan tästä tuhat tulemaan, palautat sitten jos ei kiinnosta ja maksat silti eikös joo.
Kiina: Niin kai... Mutt...
Yhdysvallat: No niin laitoin sulle satatuhatta päällekkäistä Kotilieden tilausta nyt sitten menemään, kiitti moi.
Kiina: Nyt mä tapan its

***

01.09.2008:

Yhdysvallat: Yippi-kay-yay, motherfucker! Yhdysvallat-Kiina -kuumalinja.
Kiina: Mmnjhäääh... Oltiin Japanin kansshha baarishsa ja... Minä rakashhtttan sinua, Kroisos Penn
Yhdysvallat: *click* ... tämä olisi niin paljon helpompaa, jos hän vain ei jatkuvasti soittaisi... Rakkaus, rakkaus, sinä tuhon ja turmion tuoja... Tuntea joku, jonka kanssa vallitsee yhteisymmärrys / välimatkoista tai lausumattomista / ajatuksista huolimatta - se voi tehdä tästä maailmasta / puutarhan.

***

03.10.2008

Yhdysvallat: ... ja sitten me muka tulemme Kiinan avuksi, kun todellisuudessa miehitämmekin heidän kaupunkinsa ja, hoh hoh hoo, raiskaamme kaikki nais
Kiina: Amerikka, oletko se sinä?
Yhdysvallat: ... Ruotsi?
Kiina: Täällä on Kiina.
Yhdysvallat: Uh, väärä numero... *click*

***

17.11.2008

Kiina: Kiina, tuo maailman... piina..? Äh, ei minusta taida koskaan tulla runoilijaa. No, mitä asiaa?
Yhdysvallat: Täällä (tsihih) puhuu Anu Saukko, Yhdysvaltain (hoh hoh hoo) ilmavoim... Ei, en pysty tähän! Hah hah hah haa! *click*

***

24.12.2008 (jouluaatto)

Yhdysvallat: Yhdysvallat-Kiina -kuumalinja.
Kiina: Moi, onko Joulupukki? Ahahahahahahha
Yhdysvallat: *click*

Yhdysvallat: Yhdysvallat-Kiina -kuumalinja.
Kiina: Joulupuk... Ahaaaaahahahahahahaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Yhdysvallat: *click*

Yhdysvallat: Yhdysvallat-Kiina -kuumalinja, Joulupukki puhelimessa. Se on sitten jouluaatto tänään. Mitäs toivoisit lahjaksi?
Kiina: Mayday, mayday! Slovakia hyökkää!
Yhdysvallat: Ha haa, mitäs soittelitte turhan päiten. Nyt te kuolette! Emmekä me aio auttaa teitä mitenkään!
Kiina: Hyvä on, siinä tapauksessa lähetämme samuraijoukkom...