Tiskaavan miehen satunnaisia ajatuksia

On kummallista, miten tiskivuori muodostuu tiskipöydälle aina uudestaan, vaikka joka tiskauskerran jälkeen sitä sopii häiriintyneistä sivupersoonistaan terveimmän kanssa, että jatkossa sitten tiskataan astiat heti käytön jälkeen tai viimeistään vielä samana päivänä...

Oho, aika hyvä läppä tiskata öljyinen lautanen ensimmäisenä... Nyt kaikista muista astioista tulee öljyisiä, mikä toisaalta saa ne kiiltämään, mikä ehkä saa vieraat luulemaan, että ne olisivat puhtaita...

Hassua, mutta niin paljon kuin tiskaamista vihaankin, usein tiskatessa sitä tuntee olonsa yllättävän onnelliseksi... Saisikohan tästä jonkinlaisen iskurepliikin? Ehkä jossakin humanistien bileissä voisi natsata, kun äkkiarvaamatta kertoisi värisevällä äänellä olevansa onnellisimmillaan tiskatessaan kymmenen aikaan illalla, sivukorvalla Sueden Coming up -levyä kuunnellen, sivukädellä masturboidÄh

Jokin tuossa Itävallan insesti-isä-isoisässä epäilyttää, mutten keksi mikä hänessä minua vaivaa... Ehkä nuo viikset? Todella, todella mauttomat... Vai johtuisiko se jostakin, mitä hän on tehnyt... En kykene tarttumaan ajatuksiin, perhosia...

Mutta äärettömän surullinen juttu, kerta kaikkiaan... Eikä tällaista oikein saa poispyyhittyä edes sillä, että ajattelee kaikkia vähintään neljä kertaa päivässä nälkään kuolevia ja muuten kärsiviä lapsia - eihän heidän kärsimyksensä, olkoonkin vain laajempi ongelma, auta Itävallan tapauksessa mitenkään... Kärsimyksen määrä maailmassa on rajaton - mutta vastapainona niin on myös rakkauden. Anteeksi, sanoinko rakkauden? Tarkoitin pekonikääretorttujen. Kärsimyksen ja pekonikääretorttujen määrä maailmassa on rajaton...

Viehättävää, miten tällaista pinttynyttä tomaattijuustokastike-lautasta hinkatessa sameassa vedessä näkyy vain äkkinäisiä tomaattikastikepurkauksia, jotka kieppuvat lavuaarin keskivaiheilla hetken laskeutuen lopulta pohjaan, kuin harppuunan kylkeensä saanut ja kuollut sukeltaja... Pieniä lavuaarissani polskuttelevia harppuunakylkisiä sukeltajia...

Missä vaiheessa Matti Vanhanen muuttui vastenmielisestä ahdaskatseisesta poliitikosta tuoksi surullisenhupaisaksi ihmishaaskaksi, joka ei vieläkään tunnu tajuavan, miten kaikki muut hänelle nauravat - ja mikä hälyttävintä, tekikö hän sen tahallaan..?

Jos saisin valita lasagnevuoan, tomaattisoseisen kattilan ja Cate Blanchettin väliltä, tiskaisin mieluiten Cate Blanch... Hetkinen, eihän tuo tarkoita mitään...

Jani näyttäisi taas kirjoittavan blogiaan... Hänen kommenttilaatikossaan käyty keskustelu blogidzhafuckstanin menneistä ajoista kirvoitti mieleeni muiston siitä, kun entinen blogini oli silloisen Pinserin listan, nykyisen Blogilistan kärkituntumassa... Tai ainakin kolmenkympin hujakoilla... Eikö muuten olekin aika hassua, että tämä tapahtui juuri silloin, kun silloinen Sellisti, nykyinen Harmaa hattu kirjoitti blogiini muutaman postauksen..?

Halloumijuustoa... Se on niin hyvää, että se ei edes sotke lautasia...

Korkein oikeus on määrännyt, ettei varusmiehiä saisi laskea väsyneinä lomille... Eikö tästä koidu puolustusvoimille kohtuuttomasti vaivaa ja kustannuksia, kun heidän on nyt palkattava lisää henkilökuntaa pitämään huolta siitä, etteivät varusmiehet pelaa edellisenä päivänä kasarmilla koko yötä GTA IV -pleikkaripeliä sipsejä ja karkkia mässyttäen..? No jaa, ehkä meillä ei ole varaa valittaa mistään niin pitkään, kun asenneilmastomme on niin hyvä, että kaikkia hyödyttävään siviilipalvelukseen menijöitä katsotaan kieroon... Vanhusten vaippoja vaihtelevat laiskat vastuunpakoilijat...

Rakkaus on hieman kuin tiskiaine - kun sitä ruiskuttaa kuuman veden joukkoon ja harjaa vedessä sen jälkeen tiskejä, ne puhdistuvat... Hmm, taidan puhua tiskiaineesta, enkä rakkaudesta...

Minä olen liian nuori tietämään tiskiaineesta mitään... Mutta toisaalta erektioni on kuin 75-vuotiaalla...

Lähinnä tällaisia minä ajattelen

Siinä minä olin, aloittamassa blogiini leppoisaa merkintää siitä, miten ärsyttävää on, kun turistit kuolevat bussionnettomuudessa Malagassa ja vievät palstatilaa tärkeiltä Paris Hilton -uutisilta. Istuin tuolillani mukavasti taakse nojaten, näppäimistö lepäsi sylissäni ja odotin vain sitä tuttua maagista tunnetta, joka minut tavallisesti blogikirjoituksen alussa valtaa, ja saa sormeni lentämään näppäinten yllä vesitanssijan taidolla ja viehkeydellä.

Mutta mitään ei tapahtunut. Ei, ei irtoa - ei vitsejä siitä, miten turistit eivät nyt ainakaan joudu syömään niitä Finnairin kaameita ruokia. Ei sukkeluuksia siitä, kuinka vaikeaa Alexander Stubbilla tulee olemaan esittää surunvalittelunsa, kun hän ei voi samalla hymyillä Pepsodent- tai vähintäänkin Colgate-hymyään. Ei edes lyhyttä, konservatiivisia lukijoitani kosiskelevaa ajatusleikkiä siitä, kuinka tragikoomisella tavalla hupaisaa olisi, jos kesken pelastustöiden bussiin hyppäisi sanotaan nyt vaikkapa verenhimoinen villihanhi, joka alkaisi piehtaroida kuolleiden ruumiiden veressä ja söisi sisäelim... No, ymmärrätte varmasti pointin.

Itse asiassa tiedän aivan hyvin, miksi tekstiä ei synny. Vika on uudessa asunnossani. Niin, minä olen muuttanut, jo puolisentoista kuukautta sitten. Tiedän, tiedän. Nyt te kysytte, miten se muka mihinkään vaikuttaa. Eikö todellisen bloggaajan pitäisi pystyä kirjoittamaan postausta vaikka julkisella paikalla, ruuhkaisessa linja-autossa tai tienvarsipommia Darfurissa purkaessaan. Pitäisi kai, mutta ehkä minä en vain ole niin kauhean hyvä tässä. Minulle tämä on kuin seksiä - ympäristön, valaistuksen ja ohimennen naposteltavien bresaola-slaissien pitää olla juuri oikeanlaiset, tai lopetan kesken ja alan itkeä.

Näinä vuosina, joina olen blogannut (tai harrastanut seksiä) olen nimittäin tehnyt tästä puuhasta aika lailla normatiivista hommaa. Idea tekstin aiheesta tai seksistä voi periaatteessa syntyä missä tahansa, mutta siitä eteenpäin kuvio on aina ollut sama: Päätän toteuttaa aikeeni, jolloin siirryn parvekkeelleni tupakoimaan. Nautinnollisia, hitaita henkosia vedellessäni keksin alun, pari keskivaiheille sijoittuvaa riviä ja päätän, yritänkö saada tälle kaikelle jonkinlaisen merkityksen vai roiskinko vain menemään römeästi nauraen vailla sen kummempaa tarkoitusta.

Sitten vain tumppaan tupakan, kävelen sisään ja alan kirjoittaa. Tai harrastaa seksiä. Mikäli yritän suoraan istuutua tietokoneelleni ja alkaa kirjoittaa, syntyy ruudulle jostakin syystä vain erilaisten sähköhammasharjojen käyttöohjeita, millä toisaalta teen aika hyvin rahaa pimeillä ohjekirjamarkkinoilla. Mutta mitä bloggaamiseen tulee, minä tarvitsen tupakkahetkeni.

Syy siihen, miksi tämä asunto ei sovellu bloggaustarpeisiini on se, ettei minulla ole enää parveketta. Kaikki muu kyllä löytyy: Hieno keittiö, jonka uudenkarhea liesi on kuin luotu hulvattomia pekoniorgioita varten. Suuri kylpyamme, joka kutsuu krapulasta kärsivää ihmishaaskaa hempeään syleilyynsä (ja kun saan tänne lämpimänkin veden, kylpyhetkistä tulee vielä nautinnollisempia!) Kaunis näköala mets... merelle, makuukammari johon kuuluu oheisvarusteena kaunis tummaverikkö, joka on aina valmis tyydyttämään kumppaninsa tarpeet, paitsi nyt kun päätä särkee ja astangajoogakin jäi kesken ja eikö nuo verhot ole sittenkin ihan paskat, kohta lentelee päitä ja teilauspyörään joutuu kiduttumaan ihan kaikki saatana. Sanalla sanoen siis aika timmi kämppä.

Näin ollen minulla on kaksi vaihtoehtoa: voin joko olla ikuisesti bloggaamatta, tai sitten voin yrittää saada inspiraationi jotenkin muuten kuin parvekkeella istuskellen. Tai sitten voin tehdä jotain täysin spontaania, joka ehkä saa minut bloggaamaan tai lopettamaan bloggaamisen ja aloittamaan kalliokiipeilyn, mikä olisi aika sairasta, koska olen aina vihannut kalliokiipeilyä harrastavia mukatrendikkäitä idiootteja. "Minä lähden nyt harrastamaan kalliokiipeilyä", sanovat he nasaaliäänillään - ja lähtevät johonkin kalliiseen halliin, jossa on tekoseiniä, joissa voi kiipeillä valjaissa! Mitä vitun kalliokiipeilyä se on! Jos minä kalliokiipeilisin, tekisin sitä oikeilla, valtavilla kallioilla, apunani vain jäntevä kehoni, machete-veitsi ja rynnäkkökivääri. Jos putoaisin kalliolta ja katkaisisin jalkani, veistäisin nahan ja lihan katkenneesta kohdasta pois, naulaisin katkenneet luunkappaleet takaisin ja venyttäisin nahan takaisin. Se olisi kunnollista kalliokiipeilyä.

Tai sitten toteutan pitkäaikaisen haaveeni perustaa kauppatorille kojun, jonka konsepti olisi sellainen, etten koskaan toteuta asiakkaideni toiveita. Näen mielessäni seuraavanlaisen skenaarion:

"Ottaisin lämmintä pekoni-rucola-salaattia, päivää", sanoo asiakas. "Olkaa hyvä", sanon, ja ojennan hänelle lautasellisen toscanalaista latva-artisokkasalaattia. "Anteeksi, hyvä mies, mutta tilasin pekoni-rucola-salaattia!" kivahtaa asiakkaani - tiukan näköinen konttorissa työskentelevä juppi - loukkaantuneena ja kiristelee hampaitaan. "Voi ei, olen pahoillani!" huudahdan ja lupaan korjata tilanteen heti. Otan hänen lautasensa, kumarrun tiskin alle ja laitan päähäni silinterihatun. Nousen, ja alan vain tuijottaa asiakastani rennon oloisena. Aina kun hän on sanomassa jotain, avaan innostuneen näköisenä suuni - kuin olisin sanomassa jotain tärkeää - ja hän vaikenee. Ja silloin suljen suuni. Kun hän taas yrittää torua minua pekoni-rucola-salaattinsa viipymisestä, avaan taas suuni, ja hän jää katsomaan minua hiljaa! Hahaa! Voisin jatkaa tätä ikuisuuksiin!

Ehkä siinä olisi ratkaisu blogiongelmaani. Aina, kun löytäisin sopivan bloggausaiheen, avaisin Bloggerin editorin, pitäisin sitä hetken avoinna ja sulkisin sen. Hyvällä säkällä se aiheuttaisi edes haamupäivityksiä. Niitä on näkynyt viime aikoina Blogilistalla aika paljon. SanomaWSOY:n jätkillä taitaa ote lipsua. Blogilista betakin vaikuttaa aika paskalta... Ehkä voisin kirjoittaa vain ikuisesti uudelleen sitä postausta, jossa kerron Blogilista betasta työpaikkani saunaillassa...

Työpaikan saunailtaa viettävä mies arvioi Blogilistan beta-versiota

Julkaisemme ensimmäiset uudistukset sisältävän blogilistan suljettuun testiin! Katsomme ensin rajatulla joukolla hetken että palvelu toimii kuten pitää - ja avaamme ovet kaikille mahdollisimman pian. -Blogilistan Kehitysblogi, 25.03.2008

Tiimi-ilta järjestetään lauantaina 12.4. Varmistakaa osallistumisenne työnjohdolle. -Vt:n työpaikalla kiertänyt sähköposti

... ja lopulta tapoin kimppuuni hyökänneen puuman paljain käsin ja tein sen hampaista itselleni kaulakorun. Aika miehistä, vai mitä tytöt? Mennäänkö saunaan? Vaatteet pois ja heittämään yhdessä vähän löylyä? Mutta hei, virallinen osuus taitaa alkaa! Kuunnellaanpa hieman työnjohtajaamme! Me olemme sitten yksi ryhmä, eikö vain, tsigut? Ja myöhemmin yhdessä saunaan? Pliis?

... joo, tästä ryhmätyöstä tulee paras ikinä. Me olemme hyvä tiimi, lähinnä koska te ette yritä tuputtaa minulle niitä typeriä tyttömäisiä ideoitanne ja annatte minun hoitaa tämän yksin. Hyvä me! Paras ryhmä! Saunassa nähdään, muiden ryhmien tytöt!

Kun me nyt olemme jo valmiita ja muut näyttävät edelleen tuhtaavan noiden säälittävien ryhmätöidensä parissa, voisimme varmaan hiljaisella äänellä keskustella hiukan työn ulkopuolisistakin asioista. Minkälaiset alusvaatteet teillä on? No ei vaan, läppä! Läppä läppä läppä. Minä olen tällainen vitsimies. Mutta Blogilista Beta. Mitään ajatuksia?

Te ette tiedä, mikä Blogilista Beta on? No, minäpä kerron. Mistä alottaisin... Kai te tiedätte, mitä blogit ovat? Ette? Huh huh... Tämä menee vaikeaksi. Ne ovat, niin kuin, sellaisia internet-sivuja joihin ihmiset kirjoitt... Kyllä, Turisti on juuri sellainen blogi! Sieltä löytyi fanityttö, mahtavaa! Ja nyt saunaan? Ei? Missä minä olin... Niin, Blogilista.

Se on SanomaWSOY:n omistama internet-sivu, johon on listattu kaikki tai ainakin jotain neljäkymmentä prosenttia suomalaisista blogeista. Aika kova bisnesidea. Ja nyt sitä uudistetaan. Löysin ravintola Hugon miestenvessan seinältä tunnukset, joilla pääsen Blogilistan beta-versioon, ja täytyy todeta että... Huh huh huh. Ihan tässä tulee hiki, kun kertoo teille Blogilistan beta-versiosta. Eiköhän mennä suihkuun ja sitä kautta saunomaan? Luojan tähden, miten me voimme parantua tiiminä jos emme sauno yhdessä!

... siinäkö se nyt olikin? Näitä ei käydä läpi yhdessä tai mitään? Ja nyt voi ruveta pämppäämään ihan toden teolla? Jii-haa! Minäpä lopettelen nämä juomat, joita naukkailin sivistyneesti, ja haen juomia joita voin naukkailla sivistymättömästi. Siis siten, että yritän juoda kolmesta tuopista yhtä aikaa ja purskauttelen nenästäni juomia toisten ihmisten päälle. Ja sen sijaan, että lainailisin kulausten välillä Schopenhaueria, siteeraan Frederikiä. Tytöt, mennään baaritiskille!

... ja beta-versio eroaa vanhasta myös siten, että siinä on blogin kirjoittajalle erikseen oma info-sivu, mutta se siitä, koska saan seuraavan palkankorotuksen? Ja mihin kaikki tytöt menivät, eivät kai vain saunaan ilman minua? Suck my dick, boss, meitsi lähtee saunaan!

... ei täällä näköjään ollutkaan tyttöjä. Mutta mikäpä siinä, voimme kai me saunoa ihan näin miestenkin kesken. Työpaikan alfaurokset, niitä me olemme. Toisin kuin se uusi kaveri, Juuso... Runkkari! Täysi runkkari, minä sanon. Ai, sinä istut siellä nurkassa? Terve, Juuso! Mutta joo, kuten olin sanomassa... Blogilistan beta-versio. Se on... Luojani, se on ihan hirveän huono... Lähdetäänkö röökille?

... huh, kyllä meidän kelpaa. Kevään saapumisesta intoutuneet auringonkehrät hyväilevät lihaksikkaita kehojamme ja istumme rauhallisesti kylmiä juomia siemaillen pelkät pyyhkeet yllämme. Tällaisia saunailtojen pitää olla! Rauhallista rentoutumista yhdessä, vailla paineita mistään. Hei, katsokaa, tuolta tulevat tytöt! Tyyyy-töööt! Katsokaa tänne!

... minähän sanoin jo, että se pyyhe lipsahti vain päältäni. Enkä minä tehnyt tahallani "helikopteria", yritin vain hätistää pois ampiaista joka lenteli niillä seutuvilla. Älkää nyt, tytöt, samaa porukkaahan tässä ollaan. Olen ihan oikeasti vilpittömästi pahoillani. Tämän todistaakseni kerron teille nyt Blogilistan beta-versiosta, istukaapa alas.

... ja parasta kaikessa: siellä on sivun yläkulmassa sellainen tietsikkajutska, joka lähettää jonkin Blogilistan jaiku-kanavan kommentit sinne reaaliaikaisena. Reaaliaikaisena! Jeesus! Esimerkiksi Pörrö on kirjoittanut sinne jotain viisisataa viestiä siitä, miten Blogilista Beta ei kerro blogien päivittymisestä oikein. Kyllä meidän kelpaa. No joo, blogit eivät tosiaan ilmeisesti päivity sinne melkein koskaan, mutta Pörrön jaiku-kommentit ovat yhtä hyvää luettavaa kuin mikä tahansa blogi. Paitsi ehkä Isomunainen ystäväni, se on aika kova... Kirjoittaako muuten joku teistä sitä? Ei? Huor... Ei, ei mitään. Sitten saunaan?

... ja kietoisit jalkasi kehoni ympärille, kunnes olisimme yhtä ja purkautuisin sinuun karjahtaen... Hetkinen, minä puhun ovenkahvalle. Mihin ne tytöt menivät? Tyyyyyyyyyyyyyy-töööööööööööööt! Helikoptäh

... no, anna nyt. Eiku jos vähän. Nooooo... Anna nyt! Vähän! Kamoooon! Vähän! Min... Ai, terve! Miksikö puhun ovenkahvalle? En minä tiedä. Missä kaikki tytöt ovat? Mennään vähän juttelemaan!

... Mmnäinäh... Sulla on kauniit silmät... Oho, tarkoitin rintoja... Ei! Ovenkahva? Kyllä? Sinä olet elävä nainen... Olet elävä nainen! Älä mene! Minä rakastan eläviäkin naisia! Huorrrdvfgmlp... Lonkero! Ja olutta. Ja vodkaa, kyyppari, vodkaa! Seisonko minä pihalla? Missä muut ovat?

... ja sitten... Sitt... Hetkinen, miten minä olen taksissa? Mistä me olemme tulossa? Ah, aivan... Mutta missä tytöt ovat? Kellohan on vasta noin vähän! Vie minut takaisin! En ole varma, mutta epäilen jättäneeni kertomatta paljon Blogilistan beta-versiosttzzzhh