Terveisiä kesälomalta! Näin vielä hieman herkistyneessä mielentilassa tekee hyvää riisua lei-seppele kaulasta, orjantappurakruunu päästä, varaaninnahkabootsit jalasta ja istua kotisohvalle alas summailemaan kesäloman saldoa pelkkä sataman orjien lannevaate ylläni.
Koska minä olen aina ollut liikkuvainen (ja huonosti koulutettu) luonne, olen aiemmin vaihtanut työpaikkaa niin tiheään, että palkalliset lomat ovat olleet vain muutaman päivän mittaisia ryyppyputkia, joiden jälkeen odottaa jälleen raskas paluu takaisin koliikkiin kuolleiden sylilasten hautoja kaivamaan. Nyt olen kuin epähuomiossa viihtynyt tämänhetkisen kultaisen, timantein koristellun sorvini ääressä sen verran pitkään, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut viettää kokonaisen kuukauden mittaisen palkallisen rännin. Ja mikäs sen mukavampaa!
Vaikka lomaa on jäljellä vielä reilu viikko, lienee kuitenkin jo parempi alkaa pikku hiljaa siirtyä arkisempaan rytmiin, jotta töihinpaluu ei loman loputtua tuntuisi niin raskaalta. Ei enää useita päiviä kestäviä bakkanaaleja salaperäisissä puutarhoissa, joissa pianoa soittaa hammasrataspäinen pönäkkä strutsi... Ei aamuyöhön jatkuvia kiivaita väittelyitä maailmankaikkeuden luonteesta ruutukauluspaitaisten, puhevikaisten apukouluystävieni kanssa... Ja ennen kaikkea, ei enää sitä heti herätessä alkavaa keskikaljan lipitys... Hups, teksti ei oikein kulje... (Olutpullon avaamisesta syntyvä ääni.)
(Panimoravintola Kouluun siirtymisestä syntyvä ääni.)
(Kuuden päivän kulumisesta syntyvä ääni.)
Niin, siinä minä olin, kotonani kirjoittamassa salaiseen päiväkirjaani siitä, miten aion viettää loput lomastani kotona itseäni rauhoitellen.
Hetken mielijohteesta päätin lähteä Helsinkiin. Kukapa tietää - ehkä tapaisin Helsingin yössä Harmaan hatun, kervån, mitvitin tai jonkin muotibloggaajan. Joisimme pirtelöä toistemme vatsoilta, läiskisimme toverillisesti toistemme selkiä ja haukkuisimme muita bloggaajia. Oloni oli pirteä ja iloinen. Jonkin ajan kuluttua tästä huomasin olevani Tampereella ravintola Doriksessa, jossa huhujen mukaan kieleni oli lukuisten tamperelaisbloggaajien kurkuissa.
Herättyäni joskus loppuviikosta yksin Joonaksen ja Suvin kotoa päätin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja lähteä Helsinkiin. Kukapa tietää - ehkä tapaisin Helsingin yössä Harmaan hatun, kervån, mitvitin tai jonkin muotibloggaajan. Joisimme pirtelöä toistemme seliltä, läiskisimme toverillisesti toistemme vatsoja ja kehuisimme muita bloggaajia. Oloni oli väsynyt, mutta odottava.
Muistikuvat Helsingistä ovat hatarat, mutta käsittääkseni kieleni oli ollut lukuisten helsinkiläisten kurkuissa. Eilen illalla Helsingistä takaisin Turkuun palattuani suuntasin suoraan ravintola Uuteen Apteekkiin, josta päätin hetken mielijohteesta lähteä Tampereelle. Tai esimerkiksi Helsinkiin. Voimani ehtyivät kuitenkin kesken tämän suorittajaltaan liikaa vaativan ajatusprosessin, jolloin tilasin taksin, ajoin kotiini ja nukuin 17 tuntia yhteen putkeen.
Nyt istun olohuoneeni sohvalla varaaninnahkakruunu päässäni, orjantappurasandaalit jalassa ja summailen kesälomani saldoa pelkkä varakkaiden kauppiaiden tunika ylläni. Viime päiviä muistellessani olen itse asiassa melko tyytyväinen siihen, että palaan takaisin ansiotyöhöni kaivamaan hautoja ruttoon kuolleille sylilapsille jo parin päivän kuluttua. Viimeiset vapaat hetkeni aion käyttää rauhanomaiseen sieluni paranteluun, lepäämiseen ja loman aikana missaamieni blogipostausten lukemiseen. Ja sitt... Äh, teksti ei oikein kulje... (Olutpullon avaamisesta syntyvä ääni.)
Koska minä olen aina ollut liikkuvainen (ja huonosti koulutettu) luonne, olen aiemmin vaihtanut työpaikkaa niin tiheään, että palkalliset lomat ovat olleet vain muutaman päivän mittaisia ryyppyputkia, joiden jälkeen odottaa jälleen raskas paluu takaisin koliikkiin kuolleiden sylilasten hautoja kaivamaan. Nyt olen kuin epähuomiossa viihtynyt tämänhetkisen kultaisen, timantein koristellun sorvini ääressä sen verran pitkään, että olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut viettää kokonaisen kuukauden mittaisen palkallisen rännin. Ja mikäs sen mukavampaa!
Vaikka lomaa on jäljellä vielä reilu viikko, lienee kuitenkin jo parempi alkaa pikku hiljaa siirtyä arkisempaan rytmiin, jotta töihinpaluu ei loman loputtua tuntuisi niin raskaalta. Ei enää useita päiviä kestäviä bakkanaaleja salaperäisissä puutarhoissa, joissa pianoa soittaa hammasrataspäinen pönäkkä strutsi... Ei aamuyöhön jatkuvia kiivaita väittelyitä maailmankaikkeuden luonteesta ruutukauluspaitaisten, puhevikaisten apukouluystävieni kanssa... Ja ennen kaikkea, ei enää sitä heti herätessä alkavaa keskikaljan lipitys... Hups, teksti ei oikein kulje... (Olutpullon avaamisesta syntyvä ääni.)
(Panimoravintola Kouluun siirtymisestä syntyvä ääni.)
(Kuuden päivän kulumisesta syntyvä ääni.)
Niin, siinä minä olin, kotonani kirjoittamassa salaiseen päiväkirjaani siitä, miten aion viettää loput lomastani kotona itseäni rauhoitellen.
Hetken mielijohteesta päätin lähteä Helsinkiin. Kukapa tietää - ehkä tapaisin Helsingin yössä Harmaan hatun, kervån, mitvitin tai jonkin muotibloggaajan. Joisimme pirtelöä toistemme vatsoilta, läiskisimme toverillisesti toistemme selkiä ja haukkuisimme muita bloggaajia. Oloni oli pirteä ja iloinen. Jonkin ajan kuluttua tästä huomasin olevani Tampereella ravintola Doriksessa, jossa huhujen mukaan kieleni oli lukuisten tamperelaisbloggaajien kurkuissa.
Herättyäni joskus loppuviikosta yksin Joonaksen ja Suvin kotoa päätin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmani ja lähteä Helsinkiin. Kukapa tietää - ehkä tapaisin Helsingin yössä Harmaan hatun, kervån, mitvitin tai jonkin muotibloggaajan. Joisimme pirtelöä toistemme seliltä, läiskisimme toverillisesti toistemme vatsoja ja kehuisimme muita bloggaajia. Oloni oli väsynyt, mutta odottava.
Muistikuvat Helsingistä ovat hatarat, mutta käsittääkseni kieleni oli ollut lukuisten helsinkiläisten kurkuissa. Eilen illalla Helsingistä takaisin Turkuun palattuani suuntasin suoraan ravintola Uuteen Apteekkiin, josta päätin hetken mielijohteesta lähteä Tampereelle. Tai esimerkiksi Helsinkiin. Voimani ehtyivät kuitenkin kesken tämän suorittajaltaan liikaa vaativan ajatusprosessin, jolloin tilasin taksin, ajoin kotiini ja nukuin 17 tuntia yhteen putkeen.
Nyt istun olohuoneeni sohvalla varaaninnahkakruunu päässäni, orjantappurasandaalit jalassa ja summailen kesälomani saldoa pelkkä varakkaiden kauppiaiden tunika ylläni. Viime päiviä muistellessani olen itse asiassa melko tyytyväinen siihen, että palaan takaisin ansiotyöhöni kaivamaan hautoja ruttoon kuolleille sylilapsille jo parin päivän kuluttua. Viimeiset vapaat hetkeni aion käyttää rauhanomaiseen sieluni paranteluun, lepäämiseen ja loman aikana missaamieni blogipostausten lukemiseen. Ja sitt... Äh, teksti ei oikein kulje... (Olutpullon avaamisesta syntyvä ääni.)
