Terve, Krapulablogin lukijat!
Näinä synkkien ja koko maailmaa ravisuttavien uutisten päivinä mieltäni on jo pitkään kaihertanut se, etten oikein tahdo löytää aikaa vaaleanpunaisesta kalenteristani Krapulablogin päivittämiseen. Asia on nimittäin niin, että aivan viime aikoina sanasen tai parin kirjoittaminen on tuntunut jopa mielekkäältä ajatukselta - ei lainkaan siltä haimaa pistävältä poltteelta, jolta muka-hauskojen huonokielioppisten tekstinpätkien pusertaminen vielä vuosina 2004-2008 tuntui.
Niinpä kirjoitankin aiheesta, joka on hautunut päässäni jo pitkään ja jonka uskon olevan loputtomien toinen toistaan innovatiivisempien ideoiden lähde monille bloggaaville ihmisille vielä vuosienkin kuluttua. Jonkinlainen tulevien blogisukupolvien Raamattu, Koraani tai Tex Willerin Mefisto-sarja, jos niin tahdotte.
Minun lähi-Siwani on nähkääs aivan paska kauppa. Jep, minä tein sen - uskalsin kritisoida omaa lähiökauppaani, täällä rikotaan tabuja. Mutta niin se vain on, se on todella paska kauppa.
Oikeastaan lähi-Siwastani ei olisi tuon enempää sanottavaa, mutta jos puserran vielä väkisin muutaman rivin... Kunhan tämä kipu haimassa vain hellittäisi...
Ensinnäkin, lähi-Siwani on aivan liian lähellä. "Mutta sehän on vain hyvä asia!" huutaa mökellätte te nyt, sylki suupielistänne inhottavasti roiskuten. Mutta kun se ei ole. Jos Siwa olisi kauempana, ei minun tarvitsisi aina lannistuen laahustaa sinne vaan käyskentelisin luultavasti valikoimaltaan parempaan riistäjäglobalisaatiomannerheim-Citymarketiin, josta saisin ostokseni lähes puolet halvemmalla.
Mutta koska minä en jaksa kävellä niin kauheasti ja autonkuljettajani on lomautettuna, menen siis Siwaan. Joka siis todella on aivan hanurista. (Taisitte tähän asti postausta pohtia, koska kryptinen ja mielikuvituksellinen otsikko oikein selitetään.)
Kaikkein pahinta on, kun pitäisi tehdä paljon ostoksia. Kun Siwasta ottaa kärryt, törmäilee niillä poikkeuksetta talouspaperihyllyn edessä hengailevaan mammalaumaan, jotka suipistelevat suutaan ja katsovat kohti paheksuen. Jos mammoja yrittää väistää, kaataa kylmäaltaan. Jos niiden läpi ajaa kärryillä villisti huutaen, saa vanhan ihmisen veriroiskeita kauluspaidalle ja nuhteet vartijalta.
Jos kärryt jättää paikalleen ja ottaa korin, tulee se pakattua aivan päin helvettiä. Normaalit ihmiset tekevät itselleen kauppalistan ja seuraavat kaupassa sokeasti sitä. Jos kananmunat ja kerma ovat listalla ensimmäisenä, ne tulevat korin pohjalle. Kun niiden päälle latoo kymmenen pakettia pekonia ja kahdeksan laatikkoa kaljaa, syntyy sotkua.
Jos yrittää olla kaukaa viisas ja ottaa käsiinsä kaksi koria - toinen särkyville, toinen kestävämmille tuotteille - näyttää aivan reippaalta homoseksuaalilta, kun kävelee kaupassa punaiset kauppakorit tomerasti molemmissa käsissä heiluen. (Tarkkailkaa joskus kahden korin kanssa kävelevää henkilöä. Selvä homo, tai naishomo.)
Pekonista puheen ollen, uskokaa tai älkää, mutta se on lähi-Siwasta toisinaan loppu. Kyllä, jopa pekoni! Puhumattakaan jauhelihasta, kanasta, kotleteista, valkoisesta talvitryffelistä, mustasta kaviaarista tai japanilaisesta kobe-härästä. Ja silloin kun hyllyssä näkyy sunnuntai-illalla vielä yksi ikäväänsä huutava jauhelihapaketti jota kohden pelottomana syöksyn, nappaa joku tökeröhattuinen vanha mies sen suoraan edestäni ja irvistää niin että ikenet näkyvät. Mikä nuoriin ihmisiin ja etenkin heidän hattutottumuksiinsa iskee, kun he muuttuvat jonain päivänä vanhoiksi? Tai tarkemmin kysyttynä, mitä heidän hatuilleen oikein tapahtuu? Ne näyttävät aivan siltä, kuin ne olisivat joskus - mahdollisesti vanhan miehen ollessa nuori - olleet komean näköisiä, mutta ovat sitten muuttuneet ikään kuin... vanhemmiksi...
Kysymyksiä, kysymyksiä.
Oma lukunsa on se, että satun asumaan alueella, jonka ihmisistä tasan puolet tuntuu olevan pöyhkeitä omistusasujia, puolet köyhiä vuokralla asuvia uusnatsiviherpiipertäjästalinisteja. Tällöin kassajonossa ostoksiani katsotaan aina häiritsevästi: Varakkaat frouvat ja miehet näyttävät siltä, kuin he eivät haluaisi hengittää kanssani samaa ilmaa, koska korissa sattuu ehkä olemaan muutama olut tai muu mieltäylentävä juoma. Saarioisten mikropizzaa ja omenamehua ostavat nuoret taas näyttävät koirilta, jotka toivovat isäntänsä heittävän niille luun. (Tämä on häiritsevää, koska olen elämässäni tottunut siihen, että minä aina kerjään koirilta "jämiä" maukkaasta soppaluusta.)
Siwassa oli siedettävää käydä ainoastaan viime kesänä. Silloin sinne saatiin töihin nuori kaunis tyttönen, jonka silmät loistivat kuin pekoniviipaleen ylle kihonneet rasvapisarat. Olin kyseisen myyjättären ensimmäinen asiakas, ja hänen kätensä tärisivät jännityksestä, kun hän ojensi minulle vaihtorahoja vanhan myyjäkonkarin huohottaessa hänen niskaansa. Myöhemmin tästä tuli meidän leikkimme. Kun minä astelin kiusoitteleva virne suupielessäni kassalle, alkoivat hänen kätensä täristä ja hän huusi vartijalle: "Apua, täällä on taas se psykopaatti, joka huutelee huohottaen rakkaudentunnustuksia saksaksi ja piirtelee vesiväreillä kasvoihinsa pentagrammeja!"
Muistoja, hellyyttäviä muistoja... Nykyään lähi-Siwassa on tasan kolme myyjää: Kaikkeen kyllästynyt virolainen mummu, kolmisen vuotta kaupassa töissä ollut keski-ikäinen nainen joka muistaa aina Visa Electronilla maksettaessa muistuttaa "opettelevansa vielä näitä laitteita" ja hentoääninen kloppi, jonka tukka on aina tosi häiritsevästi suittu ja joka alkaa aina takellella puhuessaan kassalla ulkomaalaisille. Vähissä ovat tunnekuohut myyjien tähden näinä päivinä.
Aivan viimeiseksi haluaisin tuoda julki sen, että poikkeuksetta aina lähi-Siwasta poistuessa portailla jököttää se fröökynä, jolla kaupasta poistumiseen kuluu vähintään kymmenen minuuttia. Älkää ymmärtäkö minua väärin - olen lukenut kirjoista vanhenemisen hidastavan joitakin toimintoja, kuten villiä spontaania aplodeerausta, joten olen tarjonnut hänelle apua portaissa kulkemiseen. Vastauksena on kuitenkin aina "Ei. Ritu tulee", kuka helvetti Ritu sitten onkaan. Toistaiseksi Ritua ei ole näkynyt, mikä ehkä tarkoittaa sitä, että Ritu on haltia, joka jonain suviyönä auttaa vanhan naisen portaista, lahjoittaa minulle kauniin kesämyyjättären ja siirtää Siwan kauemmas, että tulisi käytyä Citymarketissa.
Mutta tuskinpa niin tapahtuu. Voi jumalauta kun en tykkää tosta kaupasta sitten yhtään.
Näinä synkkien ja koko maailmaa ravisuttavien uutisten päivinä mieltäni on jo pitkään kaihertanut se, etten oikein tahdo löytää aikaa vaaleanpunaisesta kalenteristani Krapulablogin päivittämiseen. Asia on nimittäin niin, että aivan viime aikoina sanasen tai parin kirjoittaminen on tuntunut jopa mielekkäältä ajatukselta - ei lainkaan siltä haimaa pistävältä poltteelta, jolta muka-hauskojen huonokielioppisten tekstinpätkien pusertaminen vielä vuosina 2004-2008 tuntui.
Niinpä kirjoitankin aiheesta, joka on hautunut päässäni jo pitkään ja jonka uskon olevan loputtomien toinen toistaan innovatiivisempien ideoiden lähde monille bloggaaville ihmisille vielä vuosienkin kuluttua. Jonkinlainen tulevien blogisukupolvien Raamattu, Koraani tai Tex Willerin Mefisto-sarja, jos niin tahdotte.
Minun lähi-Siwani on nähkääs aivan paska kauppa. Jep, minä tein sen - uskalsin kritisoida omaa lähiökauppaani, täällä rikotaan tabuja. Mutta niin se vain on, se on todella paska kauppa.
Oikeastaan lähi-Siwastani ei olisi tuon enempää sanottavaa, mutta jos puserran vielä väkisin muutaman rivin... Kunhan tämä kipu haimassa vain hellittäisi...
Ensinnäkin, lähi-Siwani on aivan liian lähellä. "Mutta sehän on vain hyvä asia!" huutaa mökellätte te nyt, sylki suupielistänne inhottavasti roiskuten. Mutta kun se ei ole. Jos Siwa olisi kauempana, ei minun tarvitsisi aina lannistuen laahustaa sinne vaan käyskentelisin luultavasti valikoimaltaan parempaan riistäjäglobalisaatiomannerheim-Citymarketiin, josta saisin ostokseni lähes puolet halvemmalla.
Mutta koska minä en jaksa kävellä niin kauheasti ja autonkuljettajani on lomautettuna, menen siis Siwaan. Joka siis todella on aivan hanurista. (Taisitte tähän asti postausta pohtia, koska kryptinen ja mielikuvituksellinen otsikko oikein selitetään.)
Kaikkein pahinta on, kun pitäisi tehdä paljon ostoksia. Kun Siwasta ottaa kärryt, törmäilee niillä poikkeuksetta talouspaperihyllyn edessä hengailevaan mammalaumaan, jotka suipistelevat suutaan ja katsovat kohti paheksuen. Jos mammoja yrittää väistää, kaataa kylmäaltaan. Jos niiden läpi ajaa kärryillä villisti huutaen, saa vanhan ihmisen veriroiskeita kauluspaidalle ja nuhteet vartijalta.
Jos kärryt jättää paikalleen ja ottaa korin, tulee se pakattua aivan päin helvettiä. Normaalit ihmiset tekevät itselleen kauppalistan ja seuraavat kaupassa sokeasti sitä. Jos kananmunat ja kerma ovat listalla ensimmäisenä, ne tulevat korin pohjalle. Kun niiden päälle latoo kymmenen pakettia pekonia ja kahdeksan laatikkoa kaljaa, syntyy sotkua.
Jos yrittää olla kaukaa viisas ja ottaa käsiinsä kaksi koria - toinen särkyville, toinen kestävämmille tuotteille - näyttää aivan reippaalta homoseksuaalilta, kun kävelee kaupassa punaiset kauppakorit tomerasti molemmissa käsissä heiluen. (Tarkkailkaa joskus kahden korin kanssa kävelevää henkilöä. Selvä homo, tai naishomo.)
Pekonista puheen ollen, uskokaa tai älkää, mutta se on lähi-Siwasta toisinaan loppu. Kyllä, jopa pekoni! Puhumattakaan jauhelihasta, kanasta, kotleteista, valkoisesta talvitryffelistä, mustasta kaviaarista tai japanilaisesta kobe-härästä. Ja silloin kun hyllyssä näkyy sunnuntai-illalla vielä yksi ikäväänsä huutava jauhelihapaketti jota kohden pelottomana syöksyn, nappaa joku tökeröhattuinen vanha mies sen suoraan edestäni ja irvistää niin että ikenet näkyvät. Mikä nuoriin ihmisiin ja etenkin heidän hattutottumuksiinsa iskee, kun he muuttuvat jonain päivänä vanhoiksi? Tai tarkemmin kysyttynä, mitä heidän hatuilleen oikein tapahtuu? Ne näyttävät aivan siltä, kuin ne olisivat joskus - mahdollisesti vanhan miehen ollessa nuori - olleet komean näköisiä, mutta ovat sitten muuttuneet ikään kuin... vanhemmiksi...
Kysymyksiä, kysymyksiä.
Oma lukunsa on se, että satun asumaan alueella, jonka ihmisistä tasan puolet tuntuu olevan pöyhkeitä omistusasujia, puolet köyhiä vuokralla asuvia uusnatsiviherpiipertäjästalinisteja. Tällöin kassajonossa ostoksiani katsotaan aina häiritsevästi: Varakkaat frouvat ja miehet näyttävät siltä, kuin he eivät haluaisi hengittää kanssani samaa ilmaa, koska korissa sattuu ehkä olemaan muutama olut tai muu mieltäylentävä juoma. Saarioisten mikropizzaa ja omenamehua ostavat nuoret taas näyttävät koirilta, jotka toivovat isäntänsä heittävän niille luun. (Tämä on häiritsevää, koska olen elämässäni tottunut siihen, että minä aina kerjään koirilta "jämiä" maukkaasta soppaluusta.)
Siwassa oli siedettävää käydä ainoastaan viime kesänä. Silloin sinne saatiin töihin nuori kaunis tyttönen, jonka silmät loistivat kuin pekoniviipaleen ylle kihonneet rasvapisarat. Olin kyseisen myyjättären ensimmäinen asiakas, ja hänen kätensä tärisivät jännityksestä, kun hän ojensi minulle vaihtorahoja vanhan myyjäkonkarin huohottaessa hänen niskaansa. Myöhemmin tästä tuli meidän leikkimme. Kun minä astelin kiusoitteleva virne suupielessäni kassalle, alkoivat hänen kätensä täristä ja hän huusi vartijalle: "Apua, täällä on taas se psykopaatti, joka huutelee huohottaen rakkaudentunnustuksia saksaksi ja piirtelee vesiväreillä kasvoihinsa pentagrammeja!"
Muistoja, hellyyttäviä muistoja... Nykyään lähi-Siwassa on tasan kolme myyjää: Kaikkeen kyllästynyt virolainen mummu, kolmisen vuotta kaupassa töissä ollut keski-ikäinen nainen joka muistaa aina Visa Electronilla maksettaessa muistuttaa "opettelevansa vielä näitä laitteita" ja hentoääninen kloppi, jonka tukka on aina tosi häiritsevästi suittu ja joka alkaa aina takellella puhuessaan kassalla ulkomaalaisille. Vähissä ovat tunnekuohut myyjien tähden näinä päivinä.
Aivan viimeiseksi haluaisin tuoda julki sen, että poikkeuksetta aina lähi-Siwasta poistuessa portailla jököttää se fröökynä, jolla kaupasta poistumiseen kuluu vähintään kymmenen minuuttia. Älkää ymmärtäkö minua väärin - olen lukenut kirjoista vanhenemisen hidastavan joitakin toimintoja, kuten villiä spontaania aplodeerausta, joten olen tarjonnut hänelle apua portaissa kulkemiseen. Vastauksena on kuitenkin aina "Ei. Ritu tulee", kuka helvetti Ritu sitten onkaan. Toistaiseksi Ritua ei ole näkynyt, mikä ehkä tarkoittaa sitä, että Ritu on haltia, joka jonain suviyönä auttaa vanhan naisen portaista, lahjoittaa minulle kauniin kesämyyjättären ja siirtää Siwan kauemmas, että tulisi käytyä Citymarketissa.
Mutta tuskinpa niin tapahtuu. Voi jumalauta kun en tykkää tosta kaupasta sitten yhtään.
12 kommenttia:
Terve!
Minun lähikaupassani ei ole muuta vikaa kuin se, ettei se ole enää auki sunnuntaisin. Ja se yksi tyyppi, jonka käynnin jäljiltä koko kauppa haisee... lukeekohan se tyyppi blogeja? Terve vaan sinullekin, jos luet!
Luuletko, että se tyyppi tietää haisevansa?
Niin, tosiaan.
Täällähän onkin hyvä keskustelu menossa. Terve vaan minunkin puolestani, Janin lähikaupan tyyppi!
Jätkähän käy samassa kaupassa!
Se on se sama kauppa, missä tuoretta on vain koivuhalot.
Ja vittu jos minä näytin naishomolta kahden kauppakorin kanssa eilen Lidlissä(kuka on niin homo, että kanniskelee jotain ostoskärrykolikoita mukanaan?), niin en ala enää mitään. Onneksi kolmannessa kädessäni oli 10 kg:n kissanhiekkapussi, joten cooliuteni säilyi. Säilyihän?
-minh-
Ei mulla muuta, mutta Siwasta saapi hyvää kaliaa. Se onkin kyllä kaukana, ehkä se parantaa makua. Voittaa Lidelin kalian helposti, mutta saatan silti kohta rusauttaa yhden Niebelungen tölkin, kerta se oli halpaa ja Siwaan asti en päässyt.
Meidän Siwassa on usein melko hintsusti vaihtorahaa. Muistuttaisin tässä, että Nasaretilasen Jesseltähän aikoinaan paloi hihat, kun vaihtorahatarjonta ylitti kysynnän, joten jos sillä on painoarvoa missä kaupassa Jeesus kävisi, niin...
Ja sitten Siwalla on ymmärtääkseni semmoinen 'company policy', että kaikki lievästi ylipainoiset kassaneidit käyttävät keväisin rippikouluaikaisia rintaliivejään. Joten tähän aikaan vuodesta en henkilökohtaisesti lähtisi spekuloimaan lähikauppavalinnoilla.
-Simahaukka-
Opiskeluhommia pakoillessani olen tänään liikuskellut blogeissa. Täälläkin, vaikkei päivityksiä ole tullut luojan aikoihin. Oli nää sentään hauskoja juttuja! Et viitteis taas piristää elämääni kirjoittelemalla? Kesälomalaisella olisi aikaa lukea (varsinkin kun vaihtoehtona olisi opiskeleminen).
Siwassa on siniset korit
Mulla oli kanssa ennen lähikauppana siwa ja se oli kyllä tasan yhtä paska.
Mikähän siinä muuten on että se kaunis kesätyttö on noissa siwoissa aina vain yhden kesän? Onko se osa siwan markkina strategiaa?
Onneksi olen sittemmin muuttanut pois siwan läheisyydestä. Tosin ojasta allikkoon. Siwa kun vaihtui vieläkin paskemmaksi lähi kippariksi.
Lähetä kommentti