Minun lähi-Siwani on muuten aivan hanurista

Terve, Krapulablogin lukijat!

Näinä synkkien ja koko maailmaa ravisuttavien uutisten päivinä mieltäni on jo pitkään kaihertanut se, etten oikein tahdo löytää aikaa vaaleanpunaisesta kalenteristani Krapulablogin päivittämiseen. Asia on nimittäin niin, että aivan viime aikoina sanasen tai parin kirjoittaminen on tuntunut jopa mielekkäältä ajatukselta - ei lainkaan siltä haimaa pistävältä poltteelta, jolta muka-hauskojen huonokielioppisten tekstinpätkien pusertaminen vielä vuosina 2004-2008 tuntui.

Niinpä kirjoitankin aiheesta, joka on hautunut päässäni jo pitkään ja jonka uskon olevan loputtomien toinen toistaan innovatiivisempien ideoiden lähde monille bloggaaville ihmisille vielä vuosienkin kuluttua. Jonkinlainen tulevien blogisukupolvien Raamattu, Koraani tai Tex Willerin Mefisto-sarja, jos niin tahdotte.

Minun lähi-Siwani on nähkääs aivan paska kauppa. Jep, minä tein sen - uskalsin kritisoida omaa lähiökauppaani, täällä rikotaan tabuja. Mutta niin se vain on, se on todella paska kauppa.

Oikeastaan lähi-Siwastani ei olisi tuon enempää sanottavaa, mutta jos puserran vielä väkisin muutaman rivin... Kunhan tämä kipu haimassa vain hellittäisi...

Ensinnäkin, lähi-Siwani on aivan liian lähellä. "Mutta sehän on vain hyvä asia!" huutaa mökellätte te nyt, sylki suupielistänne inhottavasti roiskuten. Mutta kun se ei ole. Jos Siwa olisi kauempana, ei minun tarvitsisi aina lannistuen laahustaa sinne vaan käyskentelisin luultavasti valikoimaltaan parempaan riistäjäglobalisaatiomannerheim-Citymarketiin, josta saisin ostokseni lähes puolet halvemmalla.

Mutta koska minä en jaksa kävellä niin kauheasti ja autonkuljettajani on lomautettuna, menen siis Siwaan. Joka siis todella on aivan hanurista. (Taisitte tähän asti postausta pohtia, koska kryptinen ja mielikuvituksellinen otsikko oikein selitetään.)

Kaikkein pahinta on, kun pitäisi tehdä paljon ostoksia. Kun Siwasta ottaa kärryt, törmäilee niillä poikkeuksetta talouspaperihyllyn edessä hengailevaan mammalaumaan, jotka suipistelevat suutaan ja katsovat kohti paheksuen. Jos mammoja yrittää väistää, kaataa kylmäaltaan. Jos niiden läpi ajaa kärryillä villisti huutaen, saa vanhan ihmisen veriroiskeita kauluspaidalle ja nuhteet vartijalta.

Jos kärryt jättää paikalleen ja ottaa korin, tulee se pakattua aivan päin helvettiä. Normaalit ihmiset tekevät itselleen kauppalistan ja seuraavat kaupassa sokeasti sitä. Jos kananmunat ja kerma ovat listalla ensimmäisenä, ne tulevat korin pohjalle. Kun niiden päälle latoo kymmenen pakettia pekonia ja kahdeksan laatikkoa kaljaa, syntyy sotkua.

Jos yrittää olla kaukaa viisas ja ottaa käsiinsä kaksi koria - toinen särkyville, toinen kestävämmille tuotteille - näyttää aivan reippaalta homoseksuaalilta, kun kävelee kaupassa punaiset kauppakorit tomerasti molemmissa käsissä heiluen. (Tarkkailkaa joskus kahden korin kanssa kävelevää henkilöä. Selvä homo, tai naishomo.)

Pekonista puheen ollen, uskokaa tai älkää, mutta se on lähi-Siwasta toisinaan loppu. Kyllä, jopa pekoni! Puhumattakaan jauhelihasta, kanasta, kotleteista, valkoisesta talvitryffelistä, mustasta kaviaarista tai japanilaisesta kobe-härästä. Ja silloin kun hyllyssä näkyy sunnuntai-illalla vielä yksi ikäväänsä huutava jauhelihapaketti jota kohden pelottomana syöksyn, nappaa joku tökeröhattuinen vanha mies sen suoraan edestäni ja irvistää niin että ikenet näkyvät. Mikä nuoriin ihmisiin ja etenkin heidän hattutottumuksiinsa iskee, kun he muuttuvat jonain päivänä vanhoiksi? Tai tarkemmin kysyttynä, mitä heidän hatuilleen oikein tapahtuu? Ne näyttävät aivan siltä, kuin ne olisivat joskus - mahdollisesti vanhan miehen ollessa nuori - olleet komean näköisiä, mutta ovat sitten muuttuneet ikään kuin... vanhemmiksi...

Kysymyksiä, kysymyksiä.

Oma lukunsa on se, että satun asumaan alueella, jonka ihmisistä tasan puolet tuntuu olevan pöyhkeitä omistusasujia, puolet köyhiä vuokralla asuvia uusnatsiviherpiipertäjästalinisteja. Tällöin kassajonossa ostoksiani katsotaan aina häiritsevästi: Varakkaat frouvat ja miehet näyttävät siltä, kuin he eivät haluaisi hengittää kanssani samaa ilmaa, koska korissa sattuu ehkä olemaan muutama olut tai muu mieltäylentävä juoma. Saarioisten mikropizzaa ja omenamehua ostavat nuoret taas näyttävät koirilta, jotka toivovat isäntänsä heittävän niille luun. (Tämä on häiritsevää, koska olen elämässäni tottunut siihen, että minä aina kerjään koirilta "jämiä" maukkaasta soppaluusta.)

Siwassa oli siedettävää käydä ainoastaan viime kesänä. Silloin sinne saatiin töihin nuori kaunis tyttönen, jonka silmät loistivat kuin pekoniviipaleen ylle kihonneet rasvapisarat. Olin kyseisen myyjättären ensimmäinen asiakas, ja hänen kätensä tärisivät jännityksestä, kun hän ojensi minulle vaihtorahoja vanhan myyjäkonkarin huohottaessa hänen niskaansa. Myöhemmin tästä tuli meidän leikkimme. Kun minä astelin kiusoitteleva virne suupielessäni kassalle, alkoivat hänen kätensä täristä ja hän huusi vartijalle: "Apua, täällä on taas se psykopaatti, joka huutelee huohottaen rakkaudentunnustuksia saksaksi ja piirtelee vesiväreillä kasvoihinsa pentagrammeja!"

Muistoja, hellyyttäviä muistoja... Nykyään lähi-Siwassa on tasan kolme myyjää: Kaikkeen kyllästynyt virolainen mummu, kolmisen vuotta kaupassa töissä ollut keski-ikäinen nainen joka muistaa aina Visa Electronilla maksettaessa muistuttaa "opettelevansa vielä näitä laitteita" ja hentoääninen kloppi, jonka tukka on aina tosi häiritsevästi suittu ja joka alkaa aina takellella puhuessaan kassalla ulkomaalaisille. Vähissä ovat tunnekuohut myyjien tähden näinä päivinä.

Aivan viimeiseksi haluaisin tuoda julki sen, että poikkeuksetta aina lähi-Siwasta poistuessa portailla jököttää se fröökynä, jolla kaupasta poistumiseen kuluu vähintään kymmenen minuuttia. Älkää ymmärtäkö minua väärin - olen lukenut kirjoista vanhenemisen hidastavan joitakin toimintoja, kuten villiä spontaania aplodeerausta, joten olen tarjonnut hänelle apua portaissa kulkemiseen. Vastauksena on kuitenkin aina "Ei. Ritu tulee", kuka helvetti Ritu sitten onkaan. Toistaiseksi Ritua ei ole näkynyt, mikä ehkä tarkoittaa sitä, että Ritu on haltia, joka jonain suviyönä auttaa vanhan naisen portaista, lahjoittaa minulle kauniin kesämyyjättären ja siirtää Siwan kauemmas, että tulisi käytyä Citymarketissa.

Mutta tuskinpa niin tapahtuu. Voi jumalauta kun en tykkää tosta kaupasta sitten yhtään.

Koherentteja ajatuksia taantumasta

Siinä minä olin, makailemassa mukavasti metsän siimeksessä kodikkaassa pahvilaatikkomajassani sammalmättään päällä, punaisen taivaan alla, kun korviini kantautui jostakin kaukaa puiden suhinan mukana pelottava uutinen: lama on saapunut maapallolle ja maailma on suistumassa kaaokseen! Hieman tämän jälkeen puut kuiskivat Mustanaamion nimeä, mutta niinhän Kuiskivan metsän puilla on tapana tehdä.

Oh, well, tuumin lakonisesti, käänsin kylkeä ja jatkoin untani. 1930-luvun laman mentyä ohitse ja lukuisien nousukausien siveltyä sivistynyttä maailmaa kultaisilla dildoil(tästä tulee varmaan tosi hyvä postaus)laan heräsin eilen illalla piipitykseen, jonka aiheutti oravannahoista ja havunneulasista rakentamani hälytinjärjestelmä, jonka tuli hälyttää vain siinä tapauksessa, jos Nelosen työntekijät suorittaisivat ulosmarssin ja illan uutislähetys peruttaisiin. Näin oli käynyt.

Ei vittu. Mitä tahansa muuta, mutta ei Nelosen illan uutislähetyksen perumista. Koska jos Nelosen illan uutislähetys perutaan, siitä on vain lyhyt matka siihen, että Älypää-TV-mobiilitietovisa perutaan. Ja mitä sitten? Nelosen lakkolaiset värväävät mukaansa SubTV:n tahdoltaan heikon väen, jotka katkaisevat E! Entertainment -ohjelmien lähetyksen?

Päätin tarkistaa, mistä on kyse.

Selailtuani jonkin aikaa internetistä löytyviä web-sivuja sain tietää, että näinä päivinä ulosmarssit johtuvat irtisanomisten uhasta, joka puolestaan johtuu siitä, että maailma kouristelee taantuman kourissa. Taantuma tarkoittaa sitä, että maan bruttokansantuote on laskenut kahtena peräkkäisenä neljänneksenä. Pitkittynyt taantuma tunnetaan puolestaan lamana. Jokapäiväisessä elämässämme taantuma tai lama tarkoittaa sitä, että Kokoomus ja mainostoimisto Bob Helsinki perustavat Facebookiin ryhmän Älä ruoki lamaa!, joka poikii lukuisia huumoriryhmiä, jonka seurauksena meitsi ei saa kutsua Tiian 30-vuotisbileisiin, koska en liity edes huumoriryhmiin kutsusta. Elikkäs aikas heikoilla jäillä ollaan, veljet ja veljettäret.

Mutta mitä me voimme tehdä? Miten tavallinen kuluttaja voi vaikuttaa taantumaan siten, että se irrottaisi känsäiset, hikiset kouransa maailman viattomasta takapuolesta ja palaisi takaisin Harmaa hattu -blogiin?

Ensinnä mieleen tulee ainakin, että Nelosen toimitilojen ovet pitäisi pönkittää paksuilla lehmuksenrungoilla niin, etteivät Nelosen työntekijät pääse töistä kesken kaiken pois. Tämän jälkeen poliisin tulisi ampua rynnäkkökivääreillä pari napakkaa sarjaa Nelos-talon seinään ja heittää ikkunoiden läpi kyynelkaasukranaatteja ja vihaisia hiiriä, kunnes Nelosen työntekijät skarppaisivat hiukan ja lähettäisivät illan uutislähetyksen ihan normaalisti.

Toisaalta tavallisella kuluttajalla aika harvoin on olemassa tällainen optio. Tällöin pitäisi ehkä ottaa vaari Jyrki Kataisen neuvoista ja alkaa vain kuluttaa aivan mielettömästi. Pikavipeillä on helppo ostaa esimerkiksi pyykinpesukoneita, jotka voi sitten... räjäyttää. Tai työntää televisiokanava Nelosen toimitilojen ovien eteen. Ja räjäyttää, saatana.

Yli varojensa ei kuitenkaan pitäisi elää. Uskokaa minua, lampaani, minä tiedän. Näin ollen parasta olisi ehkä rauhoittua, elää kuten tohtii ja murehtia työpaikan menetyksiä ja muita naurettavan mikroskooppisia katastrofeja vasta, jos ne osuvat omalle kohdalle. Ja hei, jos se testausteknikon tai kuntosaliohjaajan työ menee alta, strippareista on aina pulaa! Ja naiseksi itsensä muuntavista miespapeista. Ehkä siinä olisi ratkaisu: Me miehet siirrymme kaikki lukemaan teologiaa, opiskelemme itsemme papiksi ja ilmoitamme sitten haluavamme olla naisia. Iltapäivälehdet kirjoittavat meistä ja rahaa sataa ovista ja savupiipusta, kuten julkkiksilla aina. Naiset voivat tehdä mitä nyt naiset yleensä tekevät, koruompeleita ja sen sellaista.

Jos kaikki menee kuten olen tässä postauksessa suunnitellut, taantuma on jo vuoden kuluttua pelkkä pieni piste "Vittu miksei Imatralla soitettu Kultanaamiota ääööäääöö ps yrjänä on paras kitaristi!!1" CMX:n kysymys-vastaus-palstan kommentin vieressä. Ja... No, tästä nyt vain tuli tällainen hieman lyhyempi kirjoitus. Näin tiiviillä päivitystahdilla se lienee aivan hyväksyttävää.